— Vai niin, pikku neiti on nyt herännyt, ärisi hän ihastuneena ja hänen pienet, pyöreät silmänsä hehkuivat himosta. Olette varmaankin väsyksissänne, sanoi hän liioitellun kohteliaasti, ettekö halua mennä maata?
— Elukka, sanoi Isabella tyynesti, menkää tiehenne.
Nuoren naisen puheensävyssä oli sellaista inhoa ja hänen sanoissaan sellaista voimakasta hallitsijantahtoa, että teksasilainen sekasikiö tahtomattaankin taivutti niskaansa.
Mutta sitä kesti ainoastaan silmänräpäyksen.
Hän astui sanaakaan sanomatta Isabellaa kohden.
— Brookton, kirkaisi tyttö.
— Hän on mennyt tiehensä, irvisteli mulatti ja ojensi gorillamaiset käsivartensa häntä kohden.
Silloin kuului laukaus ja Isabella vaipui pyörtyneenä lattialle.