Sotilaat katsoivat siihen suuntaan, johon huutava viittasi ja kauhukseen huomasivat he nyt kuolleen toverinsa. Tutkiessaan häntä tarkemmin näkivät he myös, että hänen aseensa olivat särjetyt, että kuula oli lävistänyt hänen päänsä ja että punainen sydän oli maalattu hänen rinnalleen.
"Metsien kummitus on tappanut hänet! Tämä oli ensimmäinen uhri, jonka 'Punasydän' on joukostamme vaatinut. Paetkaamme täältä, ettei kuolo meidätkin saavuttaisi!"
Sentapaisia huudahduksia päästivät säikähtyneet intiaanit, jotka väliin silmäsivät ruumista, väliin valkoiseen kallioon päin, jota punertava iltarusko kietoi hehkuvaan valoonsa.
Julma Korppikotkakin säikähti alussa, kun hän näki kummituksen ensimmäisen uhrin, mutta pian karaisihe hän ja kehoitti tovereitaan hakemaan 'Punasydäntä' tehdäkseen hänet vaarattomaksi.
"Kuinka voimme me häntä hakea, kun yö jo on tulossa?" väitti eräs intiaaneista, jota kutsuttiin "Havukaksi", osoittaen kädellään laskeutuvaa aurinkoa.
"Viettäkäämme yötä metsässä, varhain huomisaamuna voimme sitten tarkoin tutkia seutua", ehdoitti päällikön poika.
Mutta intiaanit eivät suostuneet tähän, vaan vaativat, että heidän sallittaisiin heti kohta palata leiriin.
"Voi teitä kurjia raukkoja!" huudahti Julma Korppikotka vihastuneena, tarttuen tuimasti pitkän puukkonsa päähän.
"Julma Korppikotka on tosin esimiehemme poika", sanoi Havukka viitaten tovereilleen, että he rauhoittuisivat, "mutta vielä hän ei ole päällikkömme. Me saimme käskyn hakea Haukkaa, emmekä suinkaan käskyä vainota 'Punasydäntä'. Julma Korppikotka tietää aivan hyvin, että Havukka ja hänen toverinsa ovat urhoollisia sotilaita eivätkä pelkurimaisia raukkoja; he eivät säikähdä taistelua julmimmankaan vihollisen kanssa, mutta 'Metsien kummituksen' kanssa he eivät kumminkaan antaudu taisteluun, koskapa he siinä aivan turhanpäiten uhraisivat henkensä. Päättihän muutenkin heimomme neuvoskunta, ettei tulisi ahdistaa 'Punasydäntä' ja vanhempia on totteleminen. Jos Julma Korppikotka haluaa tänne jäädä, emme ole häntä siitä pidättävät, mutta me palaamme kotiin".
Päällikön nuori poika oli jo vihaisesti vastaamaisillaan tähän puheeseen, kun samassa ylhäältä päin kuului pitkäveteinen valittava ääni, ja samassa voitiin laskevan auringon viimeisissä säteissä eroittaa jättiläismäinen, valkoinen olento kallion huipulla.