— Vaiti, sotasorkka! Mihin ei kysytä, älä sinne työnnä nokkaasi, muuten voi sattua sinulle vasten pläsiä!
— He, veikkonen, vaikket uhkailis — ei tässä kumminkaan pelätä! Dargon luona oltiin, Shamyl voitettiin — ei sinua pelätä, mutta tosi on aina tosi! Semjon Silytsh suopi meille hyvää, ja siitä hänelle kiitos. Hän on rehti ja tunnollinen kauppias. Liikoja ei sinulle anna, mutta ei sinultakaan omaasi ota pois!
— Voi, hertta-kultaset! kuuluu kuiske ämmien puolelta. — Mikä hän on ellei hyväntekijä! Miksikä häntä voi muuksi sanoa kuin kristityksi! Jumalan huoneita kaunistaa, papistolle runsaita lahjoja antaa, kotikyläänsä vaskisen kirkonkellon lähetti — tuhatta puutaa oli painoa! Vähänkös se on!
— Niin, vähänkö hän tekee hyvää!
— Köyhiä taasen syöttää, juottaa ja vaatettaa! Ja entäs sitä työkansan joukkoa, joka hänen luonaan saa ruokansa ja lämpimänsä — oikein ihmettelemään panee! Ilmanko häntä herratkin arvossa pitävät, ja suuret kenraalitkin käyvät niinkuin ei mitään hänen talossaan…
— Niin vainenkin! Kummakos se?
— Nyt hänen kunniakseen aiotaan panna jupileita toimeen… Sanotaan hänestä itsestään siviilikenraali tehtävän… Orvoille rakentamiensa turvakotien ja sairashuoneiden tähden… Mikäs muu hän on kuin hyväntekijä!
— Mutta onko totta, äitiseni, työnnäksen juttusille kaikkitietävän virkamiehen lesken kanssa muudan likaisiin ryysyihin puettu harmaapäinen, paksu kerjäläismuija, — onko totta mitä sanovat — en sitä kielitelläkseni kysy — että hyväntekijämme lapsiensa puolesta ei olisi oikein onnellinen?
— Noo, se nyt on paljasta panettelua! paljasta vihapuhetta, ei muuta! laverti virkamiehen leski liukkaasti. — Lapset ovat hänellä ihan erinomaisia, kaikki yhtäläisiä, niinkuin omenat oksalla. Vanhin palvelee senaatissa ja on jo korkeassa virassa. Keskimäinen on tehtaassa Jaroslawlissa… Kuuluukin olevan oikein toimen mies — ihan isäkseen! Ja molemmat ovat rikkaissa naimisissa… Kolmas vain, nuorin veljeksistä, ei ole vielä missäkään toimessa, — alhaisena sotamiehenä palvelee, suorittaa asevelvollisuuttaan…
— Kuinkas se niin on? Miljoonanomistajan poika ja palvelee alhaisena sotamiehenä?! kysyivät useat äänet yhtaikaa. — Onpa se vähän outoa! Taisi olla laiska oppimaan… Tuossa on Nikola kirkonpalvelijan poika, sekin palvellessaan pääsi kohoomaan aliupseeriksi…