— Kuten käskette, herra aliratsumestari.
— Lukeeko hän kirjoja kasarmissa?
— Lukee. Enimmästään uskonnollisia.
— Pidä vaaria hänestä. Hm! Ettei jotakin tapahtuisi… Muuten vastaat…
— Kuten käskette, herra aliratsumestari.
Aika kului, vaan Gwozdilinin käytös oli aina moitteeton kersantin ilmoituksen mukaan. Dwukrajewin juohtui viimein päähän se ajatus, että Gwozdilin antaa lahjuksia kersantille, juottaa sotamiehiä, ja että sotamiehet sen takia tekevät kaikki työt hänen edestään, ja kersantti aina vaan ilmoittaa hänestä samaa.
"Hyvinkin mahdollista, hänhän veitikka saa 250 ruplaa kuukaudessa käsirahoja. Tiesi mitä kaikkea hän niillä voi saada aikaan!" tuumi Dwukrajew ja huusi samassa:
— Hei! Kutsukaa kersantti tänne!
Kersantti ilmestyi paikalla ikäänkuin maasta yleten.
— Sinä et pidä lukua mistään… Et tiedä mitä nenäsi edessä tapahtuu!