— Mahdotonta! Mitä se merkitsee?
— Todentotta! Hän itse pyytää — rukoilee, että suvaitsisitte ottaa hänet vastaan.
— No, niin kutsu hänet tänne joutuun! huudahti prokuraattori hämillään, pukien kiireesti ylleen; häntä ehdottomasti värisytti ajatellessaan, että tuomion täytäntöönpanoon jäi vain pari kolme tuntia aikaa.
Hetkisen kuluttua astui makuusuojan viereiseen huoneeseen Morduh mylläri.
Prokuraattorin astuessa huoneeseen hän otti hatun päästään ja lausui jokseenkin virheettömällä venäjänkielellä hänelle.
— Minä tapoin upseerin… Ei se tappanut, jota tahdotaan ampua… vaan minä, Morduh…
— Miksikä hänet tapoit? kysyi prokuraattori, tarttuen nopeasti kynään ja merkiten paperille tuon odottamattoman itsesyytöksen.
— Tapasin hänet tyttäreni kanssa — metsässä väijyin heitä — upseerin tapoin, ja tyttölutkan hukutin jokeen… Köytin kiven hänelle kaulaan, koiralle, ja paiskasin veteen…
— Ja näytätkö paikankin missä hänet hukutit? kysyi prokuraattori, laskien tulisella kiireellä rivin toisensa jälkeen paperille.
— Näytän! Siellä hän makaa nytkin pehon alla.