Sua päivään kesäiseenkö vertaisin?
Se kauneuden vertailussa hukkaa.
Pianpa kuluu suvi herttaisin,
Ja tuimat tuulet raataa kevätkukkaa.
Välistä päivän silmä tulistuu,
Sen kultatuike usein usviin haihtuu;
Niin, kaikki kauneus loistaa, lakastuu,
Sen puku luonnon vaihdellessa vaihtuu.
Mut sun on kesäs ikivihantaa,
Sun kauneutes on katoomaton ani,
Sinusta kuolo kerskua ei saa,
Sa kuolematon olet runossani.
Maailman sivu, ajoist' aikoihin
Se elää ja sen kanssa sinäkin.
XIX.
Jalopeuralt', ahma aika, kynnet katko,
Maan anna niellä oma pereensä,
Rajulta tiikeriltä hampaat ratko
Ja Phoenix=lintu polta vereensä:
Iloa tuo tai huolta, mitä vainen,
Maailman ja sen kiiltokoreuden
Tee mitä tahdot, aika tuhlaavainen,
Mut yhden suita kiellän rikoksen:
Oi! ystäväni säästä puhtahana,
Sen otsaa älä uurra kynälläis,
Vain salli, että koskemattomana
Hän jälkipolven ihanteeksi jäis.
Vaan—riehu, vanhus, se ei paljon paina,
Hän laulussani elää nuorna aina.