»Lähde täältä, tyttäreni!… Mene kohentamaan tulta liedellä… Ja rukoile… Sillä sinä olet syynä pahaan, niinkuin Eva oli syynä kuoleman syntiin…»
»Kaikki miehet vastustivat 'pahan poistumista'». Jeremias lauleli:
»Anta-kaa — mei-dän — pi-tää kau-nis — pahen-nuk-sem-me! Mi-tä — oli-si-vat — mie-het il-man — kau-nis-ta — pa-hen-nus-ta?»
Äiti sanoi itku kurkussa:
»Jeremias! Saat vielä reiän päähäsi!…»
»An-ta-kaa mei-dän — saa-da — rei-kä — päähäm-me, jos — se mei-tä — hu-vit-taa!…»
Dimin huilu liritteli kuin noiduttuna. Sävelet ja sanat virtasivat hänen sormistaan ja huuliltaan:
Hu-huu, hu-huu, hu-huu, minä rakastan täyttä sarkkaa!… Hu-huu, hu-huu, hu-huu, minä rakastan nuorta, ei vanhaa!… Hu-huu, hu-huu, hu-huu…
Yhdellä hyppäyksellä olivat kaikki seisoallaan ja sarba vapisutti lattiaa. Tanssiessaankin Dimi soitteli ja mylvi:
Hypähdä, opinca! Iske lattiaan, niin että kajahtaa kauas metsän taa! Hu-huu…