»Kiitos, hyvä veli. Ja vielä pyyntö: lautalle mennessäsi tapaat minun näköiseni miehen, jolla on mukanaan kaksi kertaa enemmän miehiä kuin minulla tässä. Hänen nimensä on Elias. No niin, sano hänelle, että olen käskenyt hänen liittyä minuun kaikkine miehineen. Ja jotta hän uskoisi sinua, on sinun näytettävä hänelle tämä kultaraha, jonka taivutan hampaissani. Rahan saat pitää muistona Cosmalta».
»Sinä olet siis Cosma?» huudahti tuo talonpoikaa näyttelevä, teeskennellen typerää hämmästystä, niinkuin hänen päänsäkin oli typerä; »Jumalalle kiitos ja siunattu olkoon matkasi!»
»Kiitos toivotuksestasi, sinä hyvä kristitty».
Poteran vakoilija lähti, niellen kaiken, mitä Cosma oli uskotellut hänelle.
Kun rattaat olivat loitonneet, ojentausi Cosma takakenoon, kasvot taivasta kohti ja ulvoi:
»Ah, sinä niljainen tullivartija, saat vielä maksaa petollisuutesi!»
Sitten hän huusi minut luokseen ja sanoi:
»Jeremias, kiipeä puuhun ja katso, mitä ajaja tekee päästyään tienkäänteeseen. Jos tuo on oikea vesimeloonin kaupustelija, ajelen partani».
Hetkisen kuluttua tulin takaisin ja tiedoitin:
»Hän jätti rattaat, nousi hevosen selkään ja ajoi täyttä laukkaa tiehensä».