Purskahdin nauruun ja huusin:
»Sinulla on päässäsi vain typeryyksiä, arkonttiparka!»
Arkontti hypähti paikoillaan, niin että hänen tshibukinsa särkyi ja sohva rasahteli, mutta hän hillitsi heti itsensä ja sanoi kuin itsekseen:
»Tuo lapsi sinuttelee minua ja sanoo minua arkontti-paraksi».
Ja hän sanoi puoleeni kääntyen:
»Sinun on hyvä tietää, pieni kotkanpoikani, että täällä leikataan kielen kärki suurisuisilta».
Näin sanoessaan hän löi yhteen käsiään. Kaksi aseistettua miestä tuli esiin kuin maasta nousseina.
»Tuokaa tänne 'Kieletön!'» käski hän.
He katosivat ja palasivat takaisin, mukanaan harmaatukkainen mies, jonka silmissä oli mielipuolen katse. Isännän viittauksesta hän avasi nähtäväkseni ammottavan suunsa, josta kieli oli poissa.
Heidän poistuttuaan arkontti sanoi minulle: