»Cosma, Cosma, au bras fort,
Guerroyant sur neuf frontières».
[Cosma, Cosma, vahva mies,
hän sotii yhdeksällä rajalla.]
»Vaaditko salamaa iskemään kattilassa? Vaaditko tammea kasvamaan sängyn alla? Vaaditko, että maan on vastustettava auraa, joka kääntää sitä, vaaditko, että sen on kieltäydyttävä ottamasta vastaan hedelmöittävää siementä? Ha, ha, ha!…»
Levittäen laajahihaiset käsivartensa kuin lentoon lähtevä joutsen hän pakeni telttaa kohti ja katosi sinne, sillävälin kuin Cosma astui kalpeana ja raskain askelin suoraan Eliaan luo ja sanoi matalalla äänellä:
»Elias, mitä sanot naisen vastauksesta?»
Elias kurotti kaulaansa ja sanoi:
»Sanon vain, että nainen on oikeassa ja että hänen vastauksensa on oikeuden- ja ansionmukainen».
Cosma karjui raivoissaan:
»Piru periköön sinut järkinesi ja oikeuksinesi! Sitä en tahtonut tietää!»
»Mitä sitten?» kysyi Elias tyynesti.