»Ja odottaa sainkin, sillä kolmea hampaita myöten aseistettua herraa ei saateta päiviltä yhtä helposti kuin kolmea kalkkunaa. Minä kyllä jaksoin odottaa, mutta veljeni ja sisareni eivät jaksaneet. Jo seuraavana päivänä he tulivat muistuttamaan kostosta:
— Elias, mitä meidän on tehtävä?
— Me odotamme, Cosma, me odotamme otollista hetkeä.
»Kira, joka oli yhä mustiin puettu, vastasi:
— Ja miksi odottaisimme, Elias?
— Siksi, näetkös, etteivät piispa, Aga ja bojaari Dumitraki tiedä, että haluamme tappaa heidät, ja kun he saavat sen tietää, he eivät suinkaan tule tarjoamaan kaulaansa lävistettäväksemme.
— Ikävää! sanoi Cosma.
— Kiusallista! täydensi sisko.
»Se oli todellakin sekä ikävää että kiusallista. Sisar-parkani ei pitänyt mustista vaatteista eikä Cosma voinut kauan olla hyväilemättä naisiaan.
»Minun kävi heitä sääli ja sanoin: