— He huutelivat vain kujeillakseen; on niin ikävä yksin!
— Etkö sinäkin huutanut?
— En, minä en huutanut, mutta tunnen sinut viime kesästä, enkä usko sinun olevan ilkeä. Siksi jäinkin aloilleni.
— Onko sitten ilkeitäkin?
— Useita, melkeinpä kaikki.
— Tukkipoikienkin joukossa?
— Hyvin usein.
— Silloin lähden. Sano minulle kuitenkin nimesi.
— Nimeni on Sultana.
— Ja minun Spilca. Ja miksi ajattelet, etten ole ilkeä.