»Näin oli minunkin saapuessani. Tutkivista katseista, joita minuun luotiin, huomasin, että uutinen Sultanan ja minun kihlautumisestani oli levinnyt kylään. Antaakseni vahvistuksen tälle huhulle menin tervehtimään morsiantani ja hänen tätiään, minkä jälkeen menin yksin päärynäpuiden alla olevan yksinäisen pöydän luo, tilasin okan viiniä ja seurasin rauhassa tanssia ja kapakan edustalla olevien juomaveikkojen keskusteluja.
»Olin tarpeeksi etäällä viimemainituista, jotta he saattoivat 'horan' aiheuttaman melun aikana puhella minusta, samalla kun olin tarpeeksi lähellä kuullakseni osan heidän pakinastaan. Heidän puheensa eivät olleet pahansuopia minuun nähden. Jotkut vakuuttivat: 'hän tulee aivan varmaan', 'hän tietää'. Hän oli logofat Costaki, minun salakarini, koko seudun kauhu. 'Tulkoon vain!', ajattelin minä.
»Hän tuli. Hevosen kaviot nostattivat tomupilven ilmaan, ja humaus kävi läsnäolijoiden joukossa. Sekä juomaveikot että tanssijat ja soittoniekat kääntyivät huolestuneen näköisinä katsomaan ratsastajaa, joka 'horaa' lähetessään antoi ratsunsa tanssia. Kaikki ihailivat eläintä. Minäkin ihailin sitä vilpittömästi. Tuollainen juoksija olisi ansainnut paremman isännän.
»Tuo pieni, tummaihoinen, vilkasliikkeinen mies heitti ohjat katkaistun akasian rungolle ja hypähti keskelle nuorten parvea. Kaikki hatut kohosivat ilmaan tervehdykseksi. Hänet ympäröi heti joukko suosikkeja, jotka kiiruhtivat ilmoittamaan hänelle minun läsnäolostani. Silloin käännyin ja katsoin häntä arkailematta päin naamaa. Tahdoin pelata selvää peliä.
»Laihasäärinen logofat kuunteli hajamielisenä puhujien sanatulvaa. Aika ajoin hän vilkaisi salaa minuun päin, sitten kuulin yht'äkkiä karhean äänen sinkauttavan uhkauksen, joka oli tarkoitettu minulle:
— On paras katkaista koivet kuljeskelevilta muukalaisilta!
»Vastasin tähän suoranaiseen taisteluhaasteeseen menemällä suoraa päätä tanssipaikalle, missä karkelo oli jälleen käynnissä. Tartuin Sultanan käteen, jota hänen ystävättärensä piteli, ja aloin tanssia molempien neitosten välillä. Se oli rehellistä peliä; logofat sensijaan menetteli vähemmän rehellisesti.
»Kuten tiedetään, ei tanssiin liittyvä poika koskaan saa eroittaa tanssijan ja hänen tyttönsä kättä. Jollei ole paikkaa kahden tytön välillä, on hänen asetuttava kahden miehen välille. Tämä sääntö on ehdoton ja sitä kunnioittavat kaikki, jotka eivät etsi riitaa. Logofat Costaki näki hyväksi nousta sitä vastaan, aiheuttaen yleistä hämmästystä. Aivan odottamattani tarttui käsi takaapäin Sultanan puoliseen ranteeseeni. Käännyin katsomaan taakseni. Piiri pysähtyi. Mustalaisten soitto lakkasi. Kelmeänä seisoi matelija edessäni mitellen minua vihaa uhoavin katsein ja sanoi tukahtuneella äänellä:
— Sallitko minun tulla piiriin?
— Pyri muualta!