— Tahdon tulla tästä!
— Jos yrität tästä, niin tuosta saat!
»Työnnälsin häntä polvellani vatsaan, niin että hän tuupertui maahan. Voihkaisu, ja urho pyörtyi. Kukaan ei rientänyt hänen avukseen. Kapakka tyhjeni. Naiset läksivät pakoon. Muuan vanhus huudahti:
— Onneton juttu!
Huusin mustalaisille:
— Hyvästi ensi sunnuntaihin! Tilaan teidät soittamaan Sultanan ja minun kihlajaisiini!
»Ja käännyin morsiameni kotia kohti. Eräs lastaan taluttava äiti teki ristinmerkin ja sanoi:
— Jumala varjelkoon meitä onnettomuudesta! »Koko tuolla viikolla ei Bistritzalla varmaankaan ollut toista niin onnellista tukkipoikaa kuin Spilca. Logofat ei ollut näyttäytynyt kylässä. Joka ilta vietin muutaman tunnin Sultanan luona, ja joka ilta hän erotessamme sanoi minulle:
— Spilca, en voi uskoa onneen, josta uneksimme… Tuo »roisto» ei suo sitä meille… Ja luulen, että kirous on ylläni…
»Minä upotin katseeni hänen säteilevien silmiensä kuulaaseen sineen, suutelin hänen puhdasta otsaansa ja puhuin: