— Kuka on surkuteltava?
»Kapakoitsija rientää leikkisänä luokseni:
— Hyvää iltaa, Spilca! Hyvääkö kuuluu?
— Hyvää, Lake, sanon minä, mutta kuka on surkuteltava?
— Pyh! Paikkakunnalla on sattunut pieni onnettomuus: eräs vaimo on taittanut säärensä, ja nyt saa mies tehdä vaimonsa työt.
»Minä hymähdän itsekseni. Miksi eivät toiset sano sanaakaan? Ja miksi he katselevat niin omituisesti pöydälle laskemiani kynttilöitä?
— Mitä katselemista on noissa kynttilöissä? Vihkiäiskynttilöitä!
Luulisipa, ettette ole koskaan ennen sellaisia nähneet!
— Nepä ovat isoja, sanoo joku joukosta, karttaen katsettani.
— Ovathan ne…
— Ehkäpä raskaitakin.