»Gregori!… Gregori hoi!»
Ja kun musta haamu viimein pitkän odotuksen jälkeen tuli avaamaan, lisäsi hän, oudosti sadatellen:
»Pääsiäinen, evankeliumit ja kaikki pyhät apostolit! Et kai tahtone, että ohukaisia ja virvokkeita tehdään sadevedestä? Avaa pian, kirottu kuhnuri!»
Näin puhuteltu mutisi jotakin ja tarttui hevosta suitsista. Se riisuttiin valjaista ja rattaat vietiin vajaan. Sitten nuo kolme markkinamiestä ja isäntä astuivat romanialaiseen tupaan, »carciuma'an», missä syödään, juodaan ja tupakoidaan, ja missä sanotaan hyviä ja pahoja sanoja, aina miesten, ikäkauden ja »viinin laadun» mukaan.
Stavro sanoi lyhyesti:
»Syökäämme hyvin, mutta älkäämme unohtuko soittamaan suuta. Nyt lepäämme päivännousuun asti, ja sitten jatketaan matkaa. Pahin on takana. Huomenaamuna, sielu ja ruumis virkistyneenä, kerromme tarinoita ajaessamme jokivartta, ja katselemme kuinka aurinko nousee hevosen pään yli. Huomenna on kaunis ilma».
Heille tarjottiin munakokkelia, savustettua silavaa, juustoa ja viiniä, joka oli omiaan »nousemaan hattuun».
Kilistäessään Stavron kanssa isäntä kysäsi häneltä:
»Olet kai matkalla S:n markkinoille…?»
Toinen nyökkäsi myöntävästi. Kysyjä sanoi leikkiä laskien: