»Yhäkö vain käytät virvokkeihisi sakkariinia sokerin asemesta ja sitruunahappoa sitruunain asemesta?»
Stavro katsoi häntä silmiin syöntiään keskeyttämättä, ja vastasi sitten:
»Entä sinä, yhäkö sinä valmistat spriistä ja kaivovedestä viinasi, jolla myrkytät talonpojat ja painatat kukkaroasi?»
Hämmästyneenä Adrien sekaantui asiaan:
»Stavro, mutta minähän näin sinun ostavan sokeria ja sitruunoita.
Eivätkö ne olleetkaan virvokkeita varten?»
»Ei, ystäväni. Se on vain silmänlumetta janoisille!» vastasi Stavro. Ja hän lisäsi kreikankielellä:
»Siinä näet, kuinka epärehellinen olen! Eikä sillä hyvä: voin olla paljoa pahempikin».
Mikael ja Adrien vaihtoivat ymmärtävän silmäyksen, ja edellisen silmät vastasivat jälkimmäisen kysyvään katseeseen:
»Tässä piilee jotakin».
Kaikki kolme nousivat. Isäntä otti tulitikkurasian ja kynttilän ja saattoi heidät ullakolle. Se oli puolillaan heiniä. He levittivät lattialle suunnattoman suuren maton »rogojinan», jolle riisuutumatta heittäytyivät nukkumaan, vatsat kylläisinä, päät hiukan viinistä ja väsymyksestä raskaina.