Ja äiti oli todellakin tyytyväinen siihen, mitä hänen Jumalansa tahtoi, sillä hän ei tahtonut mitään, mikä oli vaikeaa.
Hän tahtoi ensinnäkin, että äiti ja tytär pysyisivät aamuisin vuoteessa niinkauan kuin heitä halutti, mikä olikin mukava paikka voi- ja hunajakakkujen nakertelemiseen ja kahvin juontiin. Sitten hän määräsi heidät kylpemään ja voitelemaan ruumiinsa kallisarvoisilla voiteilla, pitämään kasvojaan hiljaisella tulella poreilevan maidon höyryssä, hieromaan hiuksensa kiiltäviksi myskille tuoksuvalla manteliöljyllä ja kiilloittamaan kyntensä ruusunpunaisella voiteella. Silmäripsien, kulmien, huulten ja poskien hoito kysyi suurta taitoa. Ja kun kaikki tämä oli tehty, oli syötävä aamiaista, poltettava ja otettava ruokalepo. Auringon ehtiessä laskulleen oli noustava, poltettava hyvänhajuisia yrttejä, nautittava virvokkeita ja ryhdyttävä pääasiaan: laulamaan, tanssimaan ja juhlimaan puoliyöhön saakka.
Äitini oli paljon rikkaampi isääni, ja mielettömästä tuhlaamisesta huolimatta omaisuus, jonka hän oli sijoittanut veljiensä hämäräperäisiin yrityksiin, tuotti sellaiset summat, että hän saattoi kuukausittain panna säästöön (yhä vain noiden veljien huostaan) rahaa Kiraa ja minua varten.
En tunne tarkoin äitini tarinaa. Muistan kuitenkin hänen maininneen, että hänen vanhempansa olivat olleet rikkaita hotellinpitäjiä. Hänen isänsä, hyvä ja hurskas turkkilainen, oli lähetetty Stambulista XVIII:sta vuosisadan lopulla Pyhän Portin edustajana Ibrailaan avaamaan siellä hotelli. Hänen tehtävänään oli ottaa vastaan ja majoittaa kaikki ne ylhäiset henkilöt, jotka sulttaani lähetti pashalikiinsa. Hänellä oli kolme vaimoa, kaksi kreikatarta ja yksi romaniatar. Näistä oli viimemainittu äitini äiti. Kahdella muulla oli kolme poikaa, joista yksi tuli mielipuoleksi ja hirttäytyi. Mutta äitini samoinkuin hänen molemmat velipuolensakin viihtyivät kodissa vain temmeltäessään siellä lapsina. Tässä talossa näyttää olleen pääharrastuksena koota rahaa ja rukoilla kahta Jumalaa kolmella eri kielellä.
Molemmat pojat antautuivat salakuljettajiksi, ja äitini, joka silloin vielä oli hyvin nuori, oli valmis seuraamaan heitä, kun kelpo turkkilaisemme yhtäkkiä päätti naittaa hänet vakavalle, sydämettömälle miehelle, isälleni, joka rakastui tyttöön, »luultavastikin», niinkuin äitini sanoi, »sillä hetkellä, jolloin Jumala niisti nenäänsä». Isoisäni antoi isälleni paljon rahaa ja luovutti äidilleni suuren osan omaisuudestaan, jota hän saisi hallita mielensä mukaan, mutta vain sillä ehdolla, ettei eroaisi miehestään. Heitettynä näin miehen syliin, jota hän inhosi, äitini alistui turkkilaisen tahtoon, peljäten muuten joutuvansa perinnöttömäksi, voitti hänen luottamuksensa monivuotisella vaivantakaisella uskollisuudellaan, ja onnistui hänen kuollessaan saamaan haltuunsa itselleen määrätyn omaisuuden, minkä uskoi molempien veljiensä huostaan, jotka jumaloivat häntä.
Silloin alkoi tuo elämä täynnä juhlia, huvituksia ja mieletöntä rakkautta, joka minulla oli silmieni edessä ja jota isäni ei voinut estää kaikesta julmuudestaan huolimatta. Äitini olisi mielellään lahjoittanut hänelle perintönsä, jos olisi saanut takaisin vapautensa, mutta isäni tahtoi kostaa kärsimänsä häpeän. Viedessään erojaispäivänä pois kaiken, mikä oli hänen omaansa, hän oli sanonut äidilleni, osoittaen Kiraa ja minua:
»Nuo kaksi käärmeensikiötä jätän sinulle. He eivät ole minun lapsiani, he ovat tulleet äitiinsä!»
»Tahtoisitteko heidän sitten olevan isänsä kaltaisia?» oli äitini vastannut. »Te olette kuivettunut, sydämetön mies, kuollut, joka estää eläviä elämästä… Minua vain ihmetyttää, että teidän kuivasta rungostanne on voinut versoa tuo kuiva vesa, joka totisesti on teidän poikanne, vaan ei minun».
Äitini oli oikeassa sanoessaan, että tuo kuollut esti meitä elämästä. Ja niin hän teki yhä suuremmassa määrin. Tietäen, että äidilleni olivat hänen kasvonsa yhtä kalliit kuin elämä, hän löi häntä mieluiten tähän hänen elämänsä ytimeen, ja lopulta tuo onneton nainen sai hoidella itseään viikon ja kauemminkin, ennenkuin sinelmät ja haavat katosivat. Tuona aikana ei voinut olla puhettakaan huvittelemisesta tai mussafirien vierailuista. Tämä synkistytti äitini mieltä eikä hän enää hellinyt meitä niinkuin ennen. Ja ensi kertaa näin hänen itkevän epätoivoissaan.
Mutta tämä epätoivo pani hänet etsimään korvausta kymmenkertaisella kiihkolla, vain raivostuttaakseen hirmuvaltiasta. Ja hän onnistui tässä niin hyvin, että tuo raivo kävi meille kaikille kohtalokkaaksi.