»Ei mitään», vastasi tavallisesti ilveilyn uhri, tutkien vahingoittunutta koteloa, läsnäolijoiden vääntelehtiessä naurusta.
Mutta kerran vahingoittamiansa koteloita Stavro ei enää toistamiseen nähnyt.
Näin Adrien oli alkanut pitää tästä miehestä hänen ilveilyjensä vuoksi. Eräät omituiset seikat kuitenkin häiritsivät ja kiusasivat häntä: joskus, kesken kujeilun ja hullutusten, Stavro kääntyi vakavana Adrieniin päin, upottaen hänen silmiinsä kirkkaan, tyynen ja ylvään katseen, jollaisen me luomme vasikan hyviin ja typeriin silmiin. Silloin hän tunsi itsensä vähäiseksi tämän kulkukauppiaan rinnalla, tuo oppimaton mies lumosi hänet. Tämä oli hänestä selittämätöntä, ja hän ryhtyi tekemään huomioita. Mutta tilaisuutta sattui harvoin. Salaperäinen ja häiritsevä katse, jota Adrien salaa nimitti »toiseksi Stavroksi», näyttäytyi harvoin, ja vain hänelle.
Mutta eräänä päivänä — kymmenen kuukautta ennen tuota tapaamista puistossa — saattaessaan Stavroa maustekauppiaan, vanhan, äreän kreikkalaisen, luo, jolta tämä osti sokerin ja sitruunat, hän näki yhtäkkiä »toisen Stavron» edessään. Adrien iski silmänsä hänen silmiinsä.
He olivat kolmisin tuossa huonosti valaistussa kaupassa, kun Stavro, kasvojen rypyt ikäänkuin silenneinä, piirteet pehmenneinä, silmissään avoin, luja ja kirkas ilme katsoi yrmeään ja äänettömään maustekauppiaaseen ja sanoi arasti, mutta päättävästi, toisen nyökätessä myönnytellen päätään:
»Kir Margulis… Ajat ovat huonot… Ei ole lämmintä eikä kukaan osta virvokkeita… Syön säästöjäni ja teidän sokerianne… Mutta olemmehan yhtä mieltä? Tämän kerran vielä saan maksutta, eikö niin? Sopimus on entinen: jos kuolen, menetätte kymmenen frangia».
Ja kauppias, tuo saituri, mutta ihmistuntija, myönsi luottoa, tarjoten kätensä, joka oli yhtä kuiva kuin hänen elämänsäkin.
Ostokset kainalossa Stavro ulos tultuaan lasketteli sanasutkauksia, taputteli joitakin tuttavia olalle ja hyppi yhdellä jalalla.
»Minä puijasin häntä, Adrien, minä puijasin häntä!» suhahti hän nuorukaisen korvaan.
»Ethän toki, Stavro!» vastusti Adrien, »et sinä häntä puijannut. Sinä maksat takaisin!…