Ja sulkien ovensa hän jätti minut siihen seisomaan, edeten korineen.

* * * * *

Tuo vanhus, samoinkuin aikaisemmin tapaamani soutaja ja ratsunvuokraaja olivat parhaat ja ainoat rehelliset ihmiset, jotka olin kohtaava pitkiin aikoihin, ja tämä vapauteni ensi päivä oli ainutlaatuinen, ja sen muisto lämmitti vielä myöhemminkin sydäntäni.

Tästä hetkestä lähtien vei heti ensi askeleeni minua kuilua kohti.

Näin julmasti hyljättynä oli hämminkini niin suuri, että päättelin miehen olevan mielipuolen eikä minulla ollut voimaa edes itkeä ja tuskitella. Järkeni kieltäytyi uskomasta tuollaista ilkeyttä. Ensi ajatukseni oli lähteä etsimään ihmisiä, joiden sydän olisi vähemmän kova. Elämä odotti vain saadakseen palvella minua parhaimman mukaan. En tiedä, mikä lapsellinen päähänpisto sai minut uskomaan, että äitini vielä hoiteli kasvojaan ja silmäänsä jossakin sairaalassa. Päättelin mielessäni, että minun oli alettava etsiskelyni tästä. Tämä tuuma päässäni minä aloin kulkea eteenpäin, tiedustellen vastaantulijoilta, missä päin oli kaupungin keskusta. Kaikki neuvoivat minua Peraan, mihin saavuin tuntia ennen keskipäivää.

Kun olin niin nälkäinen, että tuskin pysyin jaloillani, päätin etsiä jotain syötävää ja käännyin eräälle sivukadulle, josta tuli paistetun lampaanlihan miellyttävä tuoksu. Lähellä kulmaa, pienen myymälän edustalla, eräs mies lietsoi tulta kivihiiliuuniin, jonka päällä paistui vartaaseen pistettyinä pieniä lihakimpaleita. Fetsi takaraivolle työnnettynä, paita avoinna, niin että kuparinruskea karvainen rinta tuli näkyviin, kauppias hääräili ja touhusi siinä silmiään pyöritellen ja huutaen ohikulkijoille:

»Kebabia!… Kebabia!»

Menin myymälään, joka oli tyhjä ja pyysin leipää ja kebabia. Likaisen puupöydän ääressä minä ahmaisin puolisen naulaa leipää, kolme pientä varrasta lihaa, ja join vettä. Vetäen sitten taskustani kourallisen hopea- ja kuparirahoja, minä kehoitin kauppiasta valitsemaan rahat, sanoen:

»Ottakaa tästä aterian hinta».

Kauppias ällistyi, mitteli minua katseellaan, vilkaisi ovelle ja sieppasi sitten nopeasti kultarahan ja sujahutti sen kukkaroonsa. Poistuessani sanoin itsekseni: