Mutta hänen liehakointinsa meni mielestäni liian pitkälle, ja minä kainostelin.
»Tiedätkös, poikaseni!» huudahti hän. »Sinusta ei ole mihinkään! Sinun iälläsi!
Ja rauhoittaakseen minua hän muutti puheenaihetta kysyen:
»Oletko Turkin alamainen?»
»En tiedä…»
»Mutta millaiset paperit sinulla sitten on?»
»Minulla ei ole papereita».
»Mitä? Matkustatko Turkissa papereitta. Mutta sehän on hyvin varomatonta, ystäväni. Sinut voidaan pidättää!»
Minä kauhistuin. Jos minulle olisi sanottu, että Mustafa-beyn poliisi oli ovella, ei kauhuni olisi ollut suurempi.
Pyysin häntä vaikenemaan asiasta. Hän lupasi suojella minua. Jälleen suojelija! Mikä häpeä! Eikö siis missään saattanut elää vapaana, ilmansuojelusta?