»Se on totta, sinä oletkin varpunen, Stavro!» Hetken vaiti oltuaan, hän jatkoi:
»Etkö haluaisi tupakkakoteloani, saadaksesi pudottaa sen maahan? Se ehkä muistuttaisi sinulle, että olen aina utelias tietämään, mistä tulet ja mihin menet, ja kuinka kauppa sujuu».
»Ei paljoakaan merkitse, mistä tulen ja mihin menen, mutta kauppa sujuu melko hyvin. Tällä haavaa olen kuitenkin hiukan pulassa, poikaseni».
Ja hän taputteli Adrienia polvelle.
»Sellaista sattunee sinulle harvoin», vastasi tämä.
»Ja miksi olet pulassa, vanha veikko? Ovatko sitruunat käyneet harvinaisiksi?»
»Ei, eivät sitruunat, mutta entisajan 'rehelliset katupojat'».
»Rehelliset katupojatko!» huudahti Adrien, »sehän on sanaleikkiä eiväthän katupojat voi olla rehellisiä.
»Luuletko tosiaankin niin? Minä tunnen useita sellaisia».
Stavro istui etukumarassa, tuijottaen maahan. Adrien tunsi hänen puhuvan vakavissaan ja halusi kuulla lisää, mutta edeten varovasti hän sanoi: