Olin todellakin hullu, sillä syöksyin palvelijan kimppuun ja työnnyin hänen ohitseen pihaan. Mutta pitkälle en päässyt, ennenkuin edessäni seisoi kaksi miestä, ja kuulin käheän, vanhan äänen huutavan ikkunasta:
»Mitä tämä melu merkitsee? Pieskää hiukan tuota ghiauria [turkinkieltä ja merkitsee kristitty], ja palvelijaa, joka päästi hänet sisään!»
Minut laahattiin pois pihasta, heitettiin maahan, ja minua piestiin nahkahihnalla, kunnes housuni ja pakarani olivat riekaleina. Sitten pyövelit salpasivat portin, jättäen minut siihen makaamaan kivusta puolikuolleena.
* * * * *
Olen saapunut Golgatani huipulle. Tähän päättyvät myrskyisen lapsuuteni kolme surullisinta vuotta… Sillä jos Jumala olikin ankara minua kohtaan kieltäessään minulta Kiran, oli sittekin olemassa Kaitselmus. Tämä Kaitselmus lähetti minulle ystävän.
Ponnistaen haavoitetun ruumiini viimeiset voimat, laahauduin hädin tuskin tien toiselle puolen, missä vaivuin uupuneena maahan. Tällöin minua lähestyi neljän- ja viidenkymmenen vuoden välillä oleva, köyhästi puettu mies, kantaen toisessa kädessään salepin valmistamiseen tarvittavia aineksia, toisessa koria kuppeineen, laski kapineensa maahan, ja ristien käsivartensa huudahti kreikankielellä:
»Voi, poika-parka! Katselin voimattomana, kuinka sinua piestiin. Miten lienetkään loukannut noita pakanoita, että he sinua noin pahoinpitelivät?»
Katselin hänen vilpittömiä kasvojaan, pehmeää, harmahtavaa partaansa, hyviä, surunvoittoisia silmiään uurteisen otsan alla, ja huusin raivostuneena, nousten omia tunteitani vastaan:
»Menkää helvettiin ja jättäkää minut rauhaan!»
Ja purskahdin itkuun. Hänen hyvyytensä tulvahti yli äyräitten: