Miten minun nyt sopii rikkaita? — — — Peijakas sentään, kun olinkin niin suurisuinen. — — — Toisekseen, — mitäs minun tarvitsee selitellä! Sanon vain, että menkää hiiteen; ja kun ajan silkkimustallani, huutelen vain että, pois tieltä köyhät ja rumannäköiset, sen minä teen.
Maija (tulee hengästyneenä). Tuoss’ on leipää, tuossa makkaraa, — antoivat niin mielellään, kun näytin lippuni. — Se on kai jo tietona koko kaupungilla, että me olemme voittaneet viisituhatta. Sitte minä olin vaatekaupassa, ja sieltä tuovat aivan kohta minulle uuden puvun, kunhan vähän laittavat ensiksi. — — — Syö nyt, Pekka.
Pekka. Entä olutta?
Maija. Oluttako?
Pekka. Niin.
Maija. Sitä tavaraa ei minun rahoillani osteta.
Pekka. Sinun rahoillasi? milloin sinulle on omia rahoja tullut?
Maija. Silloin kun voitin arpajaisista.
Pekka. Minähän rahoja hallitsen, saipa niitä kumpi hyvänsä.
Maija. Mene sitte ottamaan postista Maija Möttösen rahoja, kun ne tulevat.