Le Gallic näytti epäröivän ja sanoi vakavasti:
"Salli minun tehdä sinulle yksi kysymys? Miten pitkälle hän on tullut uskonnollisessa käsityskannassaan?"
"Miten pitkälle sitten tahtoisit hänen tulleen? Tiedäthän hyvin, ettei noita probleemeja ole hänelle koskaan ollut olemassakaan."
"Eikö nyt edes kuolemankaan uhatessa?"
"Ei kuolemankaan uhatessa", vastasi rouva Ortègue.
Le Gallic epäröi taas ja kysyi, tällä kertaa tuskaisena:
"Entä sinä itse, Catherine? Kun vielä olimme lapsia, oli sinulla uskosi tallella. Ei ole kuin kymmenen vuotta siitä, kun pääsiäislomallani — sinä olit silloin jo melkein nuori neito — näin sinut tuomiokirkossa, missä vuosisatoja ovat ne käyneet ehtoollisella, joista me polveudumme, sinä ja minä. Tuo lupaus, johon he uskoivat, johon sinäkin uskoit, eikö se palaudu mieleesi näin eron aattona — eron miehestäsi?"
"Mikä lupaus?"
"Iäisen elämän lupaus."
"Ei ole iäistä elämää."