Sanokoon vaan valttari sellaista puhetta ämmäin juoruksi, mutta kyllä minä tiedän, että yhtä köyttä on Hietamäki Lujalan suvun kanssa vetänyt, sanoi vähän harmissaan matami.
Niin minäkin sen uskon, myönsi rouva. Nuo miehet luulevat kaikki asiat tietävänsä, mutta meidän huomaavaisuuttamme he sentään saavat kiittää, että asiat tulevat selville.
Sanokaas muuta hyvä rouva! Paljon tekin olette vaivaa nähnyt maisterin hyväksi. Kyllä Herra sen vielä teille palkitsee!
Mitä minun vaivoistani, vaikka kyllä minä olisin kernaasti suonut, että maisteri olisi päässyt kirkkoherraksi, kun hän on oman pitäjäläinen ja hänestä niin pidetään. Mutta eiköhän vielä pääsekin, kun häntä pitäjän parhaat koettaa?
Niin minäkin uskon, että Herra valituksen kautta siihen johdattaa, kun vaan saataisiin valitukseen paljon osaa-ottajia. Mutta en minä äsken kuullut, kuka lupasi listat hankkia. Kuuliko rouva?
Ei siitä vielä ollut mitään puhetta, kosk’en minäkään siitä kuullut, vaikka tarkasti koetin koko ajan seurata keskustelua. Mutta kyllä meidän kautta parhaiten listain jakaminen tapahtuu. Sillä aina sivukylistäkin täällä kuljetaan.
VII.
Sunnuntaina jälkeen pomojen edelläkerrotun kokouksen saatiin Kettuniemellä nähdä henkilöitä kulkevan kaksitellen yhdessä seurassa niinkuin muinen opetuslapset heidän ensimmäisellä lähetysmatkallaan. Varustettuina erityisillä listoilla, kulkivat ne talosta taloon, torpasta torppaan, halveksimatta siinä sivussa matalaakaan majaa tai viheliäistä mökkirähjää.
Mikä heidän toimensa oli, sen sai kuulla eräältä sellaiselta kulkija-ritarilta, hänen lauluissaan: »Minä olen huutavan ääni korvessa, joka valmistan herralleni tietä, kokoon nimiä ja puumerkkiä».
Oliko hänellä, niinkuin on tapa sanoa, ohran jyvä poikittain silmässä vai mikä sen vaikutti, että hän erehtyen luuli kulkevansa korvessa eli yksinäisessä metsäkylässä, vaikka tallusteli kirkonkylän raittia? Muuta yhtäläisyyttä sen miehen kanssa, jonka sanoja hän omalla tavallaan käytti, ei myös hänessä voinut huomata, kuin puheen ja esiintymisen rohkeuden, joka tässä »huutavan äänessä» oli todella silmään pistävä.