No, se taitaa olla kaikkein yhteinen mieli, että ruvetaan nimiä ja puumerkkiä kokoomaan ja valitetaan asiassa Tuomiokapituliin, selitti kauppias. Mutta valitukseen menee rahaa, kukas menot suorittaa? kysyi hän varovaisesti selityksensä lisäksi.
Se tietysti maksaa, joka valittaa, sehän on vanha sääntö, oli
Kataviston valttarin lyhyt vastaus.
Juur nin, me ottamm’ yks pien’ maksu iskultakin, kun nimens tai buumerkin kirjoitta, selitti lähemmin Järvelän herra.
Kuinka paljon sitte otetaan? Onko viisikymmentä penniä sopiva raha? uteli Ryppylä, joka hyvin ymmärtäen valituksen tarpeellisuuden, tahtoi kuitenkin edeltäpäin saada varmuutta siihen, ettei hänen kukkaroansa kovin puserrettaisi. Sillä hän oli tarkka raha-asioissa.
Viisikymmentä penniä on minun mielestäni paljon, jos valitukseen osaaottavia saadaan runsaasti, niinkuin minä luulen, kun kokoojiksi valitaan semmoisia kelpo poikia, kuin esimerkiksi tuo Ville Päivänen, joka ei vähästä hätkähdä ja osaa suutansa soittaa tarpeen mukaan ja vähän kaupan päällekin, sanoi kauppias. Minä ehdoitan suutarin markkaa, se on pienin hopia raha. Ja sen kyllä voi jokainen maksaa.
Tämä ehdoitus saavutti toisten yksimielisen suostumuksen. Kun asiasta vielä lähemmin keskusteltiin ja sen yksityiskohtia pohdittiin, sovittiin yhteisesti, että luotettavia henkilöitä oli lähetettävä joka kylään erityisillä listoilla keräämään nimiä ja puumerkkiä niin paljon, kuin he tavalla tai toisella voivat kerätyiksi saada. Sitten oli kaikkein niiden nimessä heti valitettava Tuomiokapituliin, että saataisiin vaali estetyksi ja uusi kysymyspäivä määrätyksi.
* * * * *
Samaan aikaan kun näin keskusteltiin ja päätettiin kauppiaan huoneessa, oli Myllymäen matami ollut kauppiaan rouvan kanssa vilkkaassa puhelussa viereisessä huoneessa. Väli-ovi oli noin sattumalta jäänyt vähän raolleen, joten arvoisat naiset joutuivat vasten tahtoaan kuulevina myös osaa ottamaan edellisten keskusteluun.
Matami oli juurta jaksain koettanut rouvalle selittää, kuinka Lujalan suku oli pääsyynä, minkä tähden ei Kettuniemeläiset olleet kysymyspäivänä yksimielisesti pyytäneet maisteria neljänneksi.
Kyllä mar se niin onkin, kuin matami sanoo, tuumasi siihen rouva. Mutta eikös tuolla Hietamäen isännällä sitten ole mitään syytä siihen, niinkuin valttari kuului sanovan?