Niin muija, sinä tiedät, että minä olen tämän viikon ahkeraan rukoillut. Ja olen rukoillut en sillä tavalla, kuin nuo löyhäuskolaiset, joille rukouksen voima ja arvo on seitsemällä sinetillä lukittu salaisuus, vaan vanhain hurskasten tapaan polvillani ja toisinaan maassa suullani maaten; sillä eihän sitä tämmöinen syntisparka ja maan viheliäinen mato voi itseänsä tarpeeksi syvälle nöyryyttää. Minä olen rukoillut, huokaillut ja pyytänyt, että Herra armossaan estäisi, ettei tuo löyhäuskon saarnaaja ja parannuksen halveksija Alander pääsisi tänne Herran viinamäkeä raiskaamaan, vanhaa jumalisuutta sortamaan ja rukouksen leimuvaa liekkiä sammuttamaan. Minä olen rukoillut Herran apua ja johdatusta kirkkoherran vaalihin ja minä toivon, että hän suuressa laupeudessaan on kuullut minun heikon, kelvottoman ja syntisen huokaukseni!
Mutta nyt tunnen minä hengessäni, että minun täytyy työssäkin koettaa edistää hänen asiatansa. Minä olen sentähden päättänyt käydä noihin naapurikyliin puhumaan tuosta Alanderista, kuinka vaarallinen hän on meidän seurakunnalle ja sen vanhalle jumalisuudelle, niin että sellaiset, jotka eivät muuten sitä vaaraa ymmärrä, tulisivat varoitetuiksi ja estettäisiin häntä anomasta. Herra varoittaa itse sanassa kavahtamaan vääriä profeetoita. Tässä seuraan minä hänen varoitustaan ja heikoilla ja puuttuvilla voimillani autan muitakin samoin seuraamaan.
Niin oikein. Kyllä sinä sen asian ymmärrät ja voit seurata henkesi vaatimusta, sanoi vaimo, joka ihmetellen oli kuunnellut miehensä hurskautta uhkuvaa puhetta. Samalla kiirehti hän tuomaan toisesta huoneesta miehensä pyhävaatteet.
Niihin puettuaan itsensä lähti räätäli Hurskala naapurikyliin varoittamaan siellä Alanderista ja keräämään puoluetta Pitkäselle, joka hänen mielestään oli siinä tapauksessa, ettei maisteria saataisi, toistaiseksi sopiva Kettuniemen kirkkoherraksi. Asia vaati häntä sitä kiireimmin toimimaan, kun huomenna jo oli ratkaiseva vaalipäivä.
X.
Sunnuntaina, jolloin kirkkoherran vaali oli Kettuniemellä toimitettava, oli väkeä kokoontunut kirkkoon ahdinkoon asti. Jälleen sai nähdä niidenkin saapuvan, jotka muuten kirkosta ja siellä käymisestä eivät välittäneet. Tosin tulivat he vasta Jumalan palveluksen päätyttyä, ettei heidän tarvinnut heille vastenmielistä kirkon ilmaa tarpeettoman kauvan hengitellä.
Ihmisluonto on, näet, aina taipuisa välttämään sellaista, mikä ei sitä miellytä tai on ristiriidassa sen pyrintöjen kanssa. Kun sentähden kirkossa saa kuulla yksin puhuttavan ja laulettavan näkymättömästä hyvästä, tulee sellainen ikäväksi niille, jotka ajattelevat ja myötäänsä etsivät jotain silmin nähtävää tai kouraan tuntuvaa hyvää. Tästä syystä oli Kettuniemelläkin sellaisia, joiden halu kirkossa käymiseen oli alentunut jäätymä pisteesen, — mutta nyt vaalin ajalla oli tässä heidän alentuneessa halussaan tapahtunut huomattava muutos. Mikä suuri hyvä ja siunaava vaikutus on vaaliajasta seurakunnalle!
Lainmukaisesti alkoi provasti Tarkkanen vaalitoimen lyhyellä puheella, jota, vaikka hän puhuikin matalalla äänellä, tarkkuudella kuunneltiin. Puheessa teroitettua kehoitusta, vaalissa noudattamaan omaatuntoaan, tahtoi tietysti jokainen noudattaa, niinkuin tavallista on tällaisissa tilaisuuksissa. Olihan siihen myös erityisten lähettiläin kautta edellisellä viikolla koetettu omiatuntoja valmistaa.
Puheensa jälkeen ilmoitti vaalintoimittaja, että kysymyspäivänä oli erehdyksestä seurakunnan ääniluku laskettu liian korkeaksi, jonka erehdyksen hän nyt tahtoi korjata. Erehdys, selitti hän, ei ollut hänen syynsä, vaan oli syntynyt siitä, ettei se, jolle asia kuului, ollut edeltäpäin pitänyt ääntölistasta tarpeellista huolta. Ettei kuitenkaan sanotun erehdyksen korjaamalla tapahtunut mitään muutosta itse kysymyspäivän toimituksessa, niin tuli se jäämään seisovaksi.
Järvelän herra, joka muutamain toisten pomoin kanssa oli asettunut ensimmäiseen penkkiin, nousi sitten ylös ja pyysi pöytäkirjaan merkittäväksi: »Vaikka hän ja toiset valittajat tahtoivat tässä tilaisuudessa käyttää ääntövaltaansa, niin ei he sillä luopuneet valituksestaan, jonka he maisteri Krypqvistin hyväksi olivat alkaneet». He tahtoivat siten olla mukana kirkkoherran valitsemisessa, jos kävi niin taikka näin.