Mikko Vähäpää ja hänen ystävänsä näkivät julistetussa päätöksessä suoraan houkuttelemista maisteria vastaan. Sillä pitihän seurakunnan saada sen papikseen, jota se niin suurella äänimäärällä oli pyytänyt. Ainoastaan muutamia harvoja oli ilmoittanut olevansa vaalipappeihin tyytyväisiä ja monta ei ollut puhunut mitään. Mutta vielä sitä toistakin julistetaan, kuiskasi harmissaan toisille Mikko. Meidän puolella on kartanoiden herrat ja ne tuskin jättävät asiata niin huonosti päättymään. Se oli toistenkin mieli, että kyllä sitä vielä valitetaan ja riidellään siksi kuin maisteri saadaan. Tiesipä Niemen Matti kertoakin, että sillä tavalla oli joku vuosi sitte erääseen suureen pitäjään, jonka nimeä ei hän pahaksi onneksi muistanut, saatu kirkkoherra.
Vaalipappeihin tyytyväiset olivat jälleen äänestyksen ratkaisusta hyvillään, keskenään tuumien, kävi niinkuin sen käydäkin piti. Heistä oli maisteri liian nuori ja elämän koulua vähän kokenut, voidakseen olla sopiva suuren pitäjän esipaimeneksi. Siitä syystä paitsi muuta ei he olleet voineet yhtyä häntä pyytävään suureen joukkoon, josta moni omaa arvostelukykyä puuttuen seurasi vaan muiden talutusnuorassa.
Kiihkeällä mielellä ja toivossaan pettyneenä rupesi väkeä poistumaan kirkosta, sen ulkopuolella purkaukseen harminsa ilmi sanoissa, huudahduksissa ja keskinäisessä väittelemisessä. Joku pienempi joukko jäi jälelle katselemaan kysymyspäivän toimituksen pitkitystä, jota provasti Tarkkanen, päästyään tuosta häntä ehkä vähän harmittavasta lisätyöstä, levollisesti jatkoi loppuun.
VI.
Kysymyspäivän jälkeen oli samalla viikolla eräänä iltana Kitulan kauppiaan luona tärkeä kokous. Muutamia pitäjän pomoja oli kokoontunut tänne kauppiaan luo neuvottelemaan, mihin toimiin nyt oli ryhdyttävä, kun kysymyspäivän hyvä hanke meni mäkeen kuin Möttösen viina pitkin Kiusalan kujaa. Kauppias, aina kohtelias mies, oli kutsunut toti-vehkeet pöytään ja kehoitti herroja ja isäntiä olemaan hyviä ja tekemään lasin. Kun kehoitusta oli noudatettu ja sääntöin mukaan saatu totilasit tehdyiksi ja kukin omastaan kauppiaan terveydeksi vähän maistanut — Heinäsuon isäntä kuitenkin tyhjentäen puoli lasia kerrassaan, sillä hän oli perso väkeville, — otti Kataviston valttari puheeksi.
Se oli sentään merkillistä, ettei maisteri saanut enemmän ääniä, vaikka Järvelän herra ja minä olimme päättäneet, että hän otetaan neljänneksi vaalipapiksi.
Tjah, ei Kettuniemen seurakunta ymmärrä hyväns ja otta pappi, kun se tarjotan, vastasi Järvelän herra, murtaen ruotsi voittoisia suomea.
Ihmettelen minäkin, ettei maisteri saanut suurempaa äänimäärää, yhtyi puheesen kauppias; sillä kun asiasta oli puhetta ukkoin kanssa, jotka kävivät täällä kauppaa tekemässä, niin useimpain mielessä oli Krypqvist ja toisia, joita huomasin olevan epäilevällä kannalla, minä noin sivulta vähän nyhjäsin asian hyväksi.
Niin minäkin, sanoi Heinäsuo, joka ei myös tahtonut jättää näin arvoisassa ja tuttavallisessa seurassa ansiotansa salaan, kuljin Isonkylän ja naapurikylän asiata kypsyttämässä. Eikä, sen uskallan vakuuttaa, sieltä montaa kirkossa ollutkaan, jotka eivät olisi äänestäneet yhteisen asian hyväksi.
Se asia ei ollut sentän tarpeks ulosfunderatt’, kun se kävi tappioks, tuumasi Järvelän herra, sytyttäen samalla paperossin savuamaan.