Kun rohkea metsästäjä oli saapunut rannalle, oli Pedro jo uudelleen ladannut pyssynsä ja oli valmis ampumaan toistamiseen.
Villit olivat epäröiviä ja hämmästyneitä, ja sitä käytti Tom hyväkseen nostaen onnettoman ylös. Kaikeksi onneksi oli haavoitetulla vielä kyllin mielenmalttia pitää kiinni metsästäjän kaulasta ja hartioista, niin että tämä voi vapaasti liikutella käsivarsiaan.
Taakkoineen astui kanadalainen uudelleen veteen ja kulkien takaperin koetti päästä itse ja viedä haavoittuneen turvapaikkaan.
Pedron pyssy paukahti toistamiseen ja vastauksena kaikui yhden intiaanin kuolonhuuto.
Molempain toveriensa pyssyjen suojelemana voi Tom onnellisesti suorittaa, paluumatkan, ja muutaman minuutin kuluttua laski rohkea metsästäjä tuon melkein tunnottomassa tilassa olevan valkoihoisen miehen alas pienelle saarelle.
NELJÄS LUKU.
"Niin, nyt olemme täällä", sanoi kanadalainen, kun hänen molemmat toverinsa onnitellen puristivat häntä kädestä, "ja mikä on pää-asia: kolme noista punaihoisista riiviöistä on saanut surmansa. Tällä kertaa nuo heittiöt kyllä jättävät meidät rauhaan, sillä nyt heillä kyllä on muutakin tehtävää. Sinä, nuori ystäväni, et ampunut niinkään huonosti katsoen siihen, että se oli ensi kerta, ja kun sinä kerran saat käsiisi kunnollisen kiväärin, tulee sinusta oivallinen ampuja."
Surulliset ajatuksensa näkyi Tom unhottaneen äskeisten tapausten johdosta ja kääntyen tuskissaan voihkivan valkoihoisen miehen puoleen sanoi hän: "ei ollut meidän vallassamme, hyvä ystävä, pelastaa päänahkaanne. Minä olen tuntenut monta, jotka ovat olleet samassa tilassa kuin te ja vuosikausia ovat he saaneet kärsiä heidän ilkeytensä takia. Henki on kuitenkin pelastettu, se on pääasia, ja me teemme minkä voimme sitä suojellaksemme."
Sillä aikaa kun Tom puheli haavoitetulle näitä lohdullisia sanoja, oli Pedro tuonut yksinkertaisen siteen, joka käärittiin pään ympäri pitämään kiinni vedessä kastettuja hienonnettuja pajun lehtiä. Kun side oli kääritty ja veri pesty kasvoilta, näkyi onnettoman kammottavaa haavaa tuskin ollenkaan.
Arolla oli kaikki hiljaa ja rauhallista. Iltatuuli puhalsi haavanlehtiin ja auringon säteet kimmelsivät leveän joen veden kalvoon.