"Oletko huomannut", sanoi hän kääntyen Pedron puoleen, "että koko saari vapisi ja hyllyi joka kerran kun me ponnistelimme nostaissamme puun runkoja?"
"Kyllä", vastasi tämä, "tekisi melkein mieli uskoa, että se tahtoi nostaa ankkurin voidakseen sitten uida virran mukana edelleen."
Metsästäjistä tuntui, ettei vaaran hetki ollut kaukana ja että heillä kaikesta päättäen oli kestetfävänä pitkä ja tuima taistelu. Tom kehoitti tovereitaan säästämään ampumavaroja ja neuvoi Francoisia suojelemaan itseään. Sitten hän puristi molempia tovereitaan kädestä, jonka jälkeen nuo kolme metsästäjää asettuivat vartiopaikkoihinsa.
Oli alkanut hämärtää, jonka tähden metsästäjät entistä suuremmalla tarkkuudella seurasivat tapahtumia. Pensaat rannalla muuttuivat oudoiksi, aavemaisiksi, ja varjot lähenivät yhä pientä saarta. Mutta mitä heikommin metsästäjien silmä voi erottaa pimeydessä, sitä tarkemmaksi tulivat heidän korvansa, eikä mikään olisi voinut saattaa heidän harjaantuneita aistimiaan erehtymään.
"Pedro", sanoi kanadalainen äkkiä kääntyen toverinsa puoleen ja samalla hän osotti vastaisia rantaa, "eivätkö sinusta pensaat tuolla tule suuremmiksi?"
"Kyllä, minä olen jo muutamia minuutteja sitä katsellut", oli vastaus, ja samalla kohotti Pedro pyssynsä.
"Odota vielä hetkinen, tuo nuori mieskin voi jotain toimittaa. Katso", sanoi hän kääntyen Francoisin puoleen ja osotti sormellaan erästä toista kohtaa rannalla; "pidä tarkoin silmällä pensasta, joka on tuolla kahden poppelin välissä oikealla tuosta korkeasta pajusta. Etkö huomaa siinä mitään?"
"Jollen erehdy, ei siinä ennen ollut pensasta."
"Hyvä", kuiskasi kanadalainen säihkyvin silmin. "Selvästi näkyy, että silmäsi on harjaantunut senjälkeen kuin olet alkanut oleskella erämaassa. Kun olet ollut vielä vuoden kanssamme ja käynyt kouluamme, niin on silmäsi yhtä tarkat kuin taitavalla metsästäjällä Kanadan suurien järvien ympärillä. Niin, kyllä asia on kuten sanot. Intiaanit ovat pitkin joen rantoja hakanneet nämä pensaat, joista he aivan salaperäisesti ovat tekaisseet itselleen tuon meitä vastapäätä olevan suojapaikan, joten tarvitaan tarkkaa silmää huomaamaan heidän viekkautensa. Nuo lurjukset kuvittelevat mielessään meidän olevan meksikolaisia. — Ota pyssysi, Francois, ja tähtää tarkasti keskikohtaan. Juuri noin; ja nyt laukase!"
Samassa paukahti Pedronkin pyssy, ja molemmilta puolin luuhistuivat pensaat kokoon. Molemmat metsästäjät heittäytyivät silmänräpäyksessä maahan ladatakseen taas kiireimmiten pyssynsä, ja näin voiva! he välttää niitä luoteja, joita intiaanit raivokkaasti ulvoen kaikista pyssyistään lähettivät heitä kohti, niin että risuja ja korsia tuli satamalla metsästäjien päälle.