"Aivan varmaan", vastasi Pedro kuivasti, "ja senpätähden juuri ovatkin kaupungit niin tyhjät asukkaista ja metsät sekä arot niin täynnä niitä!"
"Älä tee pilkkaa, minä puhun vakavista asioista", vastasi Tom. "Francois on isänsä kaltainen, joka minun kanssani on kestänyt monta taistelua komancheja, apacheja, kiovaereita ja muita viiliä heimoja vastaan ja minä otaksun, ett'ei omena putoa kauaksi puusta. Ajattele itseäsi, Pedro, tahtoisitko sinä, huolimatta meitä väijyvistä vaaroista, vaihtaa tämän virkistyshetken siihen uneliaasen lepoon, josta on tilaisuus nauttia uudisasunnossa vaivaloisen työpäivän jälkeen? Minä uskon, että nuorukainen tulee ajattelemaan samalla lailla."
Metsästäjien keskustelu häiriytyi yhtäkkiä ja heidän huomionsa kääntyi kummalliseen näkyyn.
"Katso", sanoi kanadalainen, kääntyen toverinsa puoleen, "nuo tomupilvet, jotka nousevat tuolla kaukana, johtuvat villihevosten laumasta, jotka kiitävät tänne sammuttaakseen janoaa, ennenkuin ne ennen yön tuloa koettavat uudelleen palata kaukaisille laidunmailleen. Tuolla ne lähenevät muodoltaan niin muhkeina ja komeina, jommoisiksi Jumala on luonut nuo vapaudessa elävät eläimet — silmät säihkyen tulta, sieraimet avoinna ja harjat liehuvina. Minua haluttaa toden teolla herättää Francois, niin että hänkin saa ihmetellä tätä näytelmää."
"Anna hänen maata, Tom; unessa saa hän kenties nähdä viehättävämpiä näkyjä kuin villihevoslauman."
Vanha metsästäjä huoahti.
"Ja kumminkin on tämä mahtava jopa suuremmoinen näytelmä. Oi, kuinka iloisina juoksentelevat eläimet tuntiessaan itsensä vapaiksi", lisäsi hän.
"Niin, hetkeksi, kunnes intiaanit alkavat niitä ahdistella. Silloin muuttuu kyllä kuva, silloinkin ne tosin juoksevat, mutta — pelosta."
"Nopeaan kuten pilvi, jota tuuli ajaa, ovat ne taas kadonneet", jatkoi Tom, samalla kuin hän katseineen seurasi ylös kohoavia pölypilviä. "Mutta katsos, näytelmä vaihtuu: hirvi on saapunut paikalle, jonka hevoset ovat jättäneet. Näetkö sinä sen suuret loistavat silmät tuolla puiden välissä? Se vainunnee jotakin — katsoppas vain, kuinka se kuuntelee! Ahaa, tuolla tuleekin se jo esille sammuttaakseen janoaan. Tarkastele vain, kuinka sievästi se kielellään hörppii vettä! Nyt kohottaa se päätään; se on kuullut jonkun äänen. Katso, eivätkö sen suusta tippuvat vesipisarat ole valuvan kullan kaltaisia? Mutta nyt minä herätän nuorukaisen."
"Anna hänen maata, sanon minä sinulle."