"Eikö tämä hirvi ole vapauden ja riippumattomuuden vertauskuva?"
"Kyllä siihen hetkeen saakka, jolloin sudet repivät sen kappaleiksi. Hirvi- tai metsäkaurisaitauksessa olisi sillä todellakin toivoa elää pitkältäkin. — Joka asialla on kaksi puolta, rakas Tom."
Vanha metsästäjä ei vastannut tähän mitään, vaan käänsi vain silloin tällöin katseensa makaavaan turvattiinsa. Pedro hypähti ylös ja veti taas saappaat jalkaansa.
"Mitä minä sanoin sinulle?" lausui hän kuunneltuaan hetkisen. "Kuulitko sinä ulvontaa tuolta kaukaa? Sudet varmaankin ovat saalista tavottamassa tuolla arolla. Hirvi parka! Kuten nyt pian käy sen, siten eikä toisin käy jokaisen metsästäjän, joka samoilee metsiä ja aroja."
"Mutta nyt ainakin minä herätän Francoisin", sanoi Tom ja aivan hiljalleen pudisteli nuoria metsästäjää, joka yhdellä hyppäyksellä oli heti jalkeilla.
Sudet olivat jo alkaneet saaliin ajonsa.
Hirvi haarukkaiset sarvet pitkin selkää, kaula kenossa, pää taaksepäin taivutettuna, voidakseen avonaisten sierainten kautta helpommin vetää keuhkoihinsa tarpeellista ilmaa, lensi nuolena yli aavikon. Sen takana juoksi parvi nälkäisiä susia, jotka ajoivat tuota jaloa eläintä uskomattomalla nopeudella.
Hirvi oli pitkän matkan niistä edellä, mutta hiekkakummuilla, kauempana pohjoisessa, voi metsästäjän tarkka silmä huomata toisia susia aivankuin vahdissa, pakottaakseen hirven kääntymään takaisin niiden tovereja kohti.
Hirvi ei näyttänyt huomaavan niitä tai välittävän niistä, sillä se juoksi edelleen samaan suuntaan.
Jonkun matkan päässä vahdissa olevista susista, jotka tukkivat silta tien, pysähtyi se huoahtaakseen.