"Tom ja Pedro! Voimmeko me sallia, että valkoihoinen ja kristitty, jonka me voisimme pelastaa, murhataan meidän näkyvissämme?"
"Mitä voimme me kolme kahtakymmentä vastaan", huomautti Tom. "Meidän täytyy jättää tuo poloinen oman omiensa nojaan."
"Mutta me voimme saattaa hänet yhtä varmaan turvapaikkaan kuin itsekin olemme", vastasi Francois.
"Saattaa hänet yhtä lujaan turvapaikkaan kuin meidän on", toisti vanha metsästäjä. "Kutsutko sinä tätä ruoko- ja pajunoksamuuria varmaksi turvapaikaksi? Uskotko sinä, että nämä lehdet voivat suojella meitä intiaanien luodeilta ja nuolilta? Katso, niiden lukumäärä on jo yli kahdenkymmenen ja nousee sataankin saakka, jos yksikin luodeistamme, joka luonnollisesti ilmaiseisi meidän piilopaikkamme, kaataisi vain yhdenkin villeistä kuolleena maahan. Antakoon taivas anteeksi kovasydämisyyteni, mutta se on välttämätöntä, sillä kolmen miehen elämä on kallisarvoisempi kuin yhden. Katso tuonne, ne ennättävät jo ennen meitä."
Takaa-ajo oli todellakin lopussa. Pakolainen oli tuskin ennättänyt joen rannalle, kun intiaanin heittonuora kietoutui hänen käsivartensa ympäri, luja nykäys tempasi hänet alas satulasta ja hän putosi maahan. Seuraavassa silmänräpäyksessä huomasi onneton olevansa villien ja uhkaavien vihollisten ympäröimänä, jotka, tervehtivät hänen vangitsemistaan kovalla ulvonnalla.
Seurasi hetkisen vaiti-olo. Kolme saarella olevaa metsästäjää loivat toisiinsa kauhua ja sääliä ilmaisevia katseita.
"Jumalan kiitos!" huusi Francois, "ne eivät kumminkaan ole murhanneet häntä."
Vanki nousi todellakin ylös, vaikkakin hän kaatuessaan oli saanut useampia mustelmia ja haavoja ja eräs intiaani — kiovaeri, joksi vanha metsästäjä tunsi hänet hänen puvustaan ja pääkoristeestaan, päästi hänet heti vapaaksi heittonuorasta, jolla hän sitten sitoi hänen jäsenensä.
Tom ja Pedro pudistivat päätään.
"Sitä pahempi hänelle", lausui Pedro nuoren toverinsa sanain johdosta. "Jos hän olisi kuollut, olisi hän myös jo kestänyt kärsimykset. Mutta intiaanien äkillinen vaikeneminen on merkkinä siitä, että kukin niistä miettii keinoa, millä he häntä kiduttaisivat. Valkean miehen vangitseminen on heidän mielestään paljon suurempiarvoinen kuin koko se hevosjoukko, jota he vast'ikään ajoivat takaa."