Achim (tulee, pitäen Langea käsivarresta). Emmekö ota tätä talonpoikaa kiini myöskin, armollinen herra?
Lange. Minä ai'oin vain tuonne suden-kuopalle, herra hovimarsalkki, se on parinkymmenen askeleen päässä tästä. En minä paeta aikonut. Onhan teillä Dörte ja koko taloni panttina.
Massov. Laske hänet irti, Achim. Ei hän voi meitä vahingoittaa. Vihollinen on vähän matkan päässä täältä. Katso, ett'emme enää tule häirityksi. (Achim Langen kanssa pois).
Massov (jälleen kääntyen herttuattareen). Teidän tilanne on arveluttavampi, kuin aavistinkaan. Olisi aivan tunnotonta jättää teidät yksin nykyiseen asemaanne, se tuottaisi uskolliselle ystävälle sanomattomia katkeruuksia.
Herttuatar. Antakaa peitteen pudota, joka teitä vain rietastaa eikä salaa aikeitanne ollenkaan. Te ette ole täällä minun tähteni, vaan ainoastaan vallan-himon kiihoituksesta; vallan-saavuttamisen välikappaleena veisitte minut muassanne; saadaksenne omaisuuteni ja kultani, jotta saattaisitte palkata uusia sota-joukkoja poikaani vastaan. Sietääkö omatuntonne teidän valhettelevan vielä?
Massov. Ja jospa niin olisikin, jos en olisi kadottanut toivoa voittaa takaisin tätä maata, enkö sitä tekisi ainoastaan teidän tähtenne, teidän, jonka luonnoton poikanne on karkoittanut maasta ja valtaistuimelta, sekä häpeällisellä kirouksella kunnianne soaissut? (läheten herttuatarta) Ruhtinattareni, tuntekaa ystävänne oikein, ainoa ystävänne, joka teillä enään on, ja jolle te olette niin suuressa kiitollisuuden-velassa — — —
Herttuatar. Mistä olen minä teille kiitollisuuden-velassa? Tässä kysyn nyt teiltä Jumalan kuullen: Minkä oikeuden olen minä teille myöntänyt, jota en saattaisi ottaa takaisin, koska vain tahdon? Minä olen kutsunut teitä ystäväkseni, kun luulin teitä uskolliseksi palveliakseni. Se oli erhetys, ja kalliisti olenkin saanut sen maksaa. Mutta toisesta hairahduksesta, joka muka ainiaksi minun kohtaloni teidän kohtaloonne sitoisi, siitä voivat ainoastaan häpeälliset panetteliat minua syyttää; aina olen ollut yhtä vapaa kuin nytkin sanomaan teille: Menkää! Ja suokoon teille anteeksi Jumala niinkuin minäkin!
Massov. Sallinette meidän vielä jatkaa puhettamme rauhallisempana hetkenä. Nyt on teidän vapautenne tärkein. (Menee ovelle, aukasee sen ja huutaa ulos). Achim, tuo esiin rouva herttuattaren hevonen.
Herttuatar. Massov, — tohditteko — — —
Massov. Te olette totuttanut minua käyttäimään miehen lailla, kun itse, vaimona, olette valmis avo-silmin turmioon syöksymään. Älkää hyödyttömillä vastuksilla vaikeuttako velvollisuuttani, joka on suojella teitä poikanne takaa-ajosta. Jos vain olisitte rauhallinen, rouva herttuatar — — —