Herttuatar. En askeltakaan tule Teidän kanssanne, vaikka mua kuolema pakoittaisi!
Massov (läheten häntä). Suokaa siis anteeksi, että otan Teitä kädestä ja — — —
Kahdeksas kohtaus.
Entiset. Bugslaff (hyökkää sisään vedetyin miekoin, hänen jälessään) Gertrud, (joka jää oveen seisomaan).
Bugslaff. Ken koskee äitiini niin kauvan kuin hengen kipinä rinnassani on ja kädessäni miekka, jolla häntä voin suojella?! (On tullut Massov'in ja äitinsä väliin, vyöttää kätensä herttuattaren ympärille).
Herttuatar. Oi! Poikani, oi!
Massov (äkkiä hämmästyksensä voittaen). Todellakin, armollinen herra, minä olen Teille suuressa kiitollisuuden-velassa jalomielisyydestänne, jolla nyt valtaani antautte, vaikka voittaja olettekin. Olkaa hyvä, antakaa mulle miekkanne, sillä niinkuin itsekin näette, Te olette vankini.
Bugslaff. Kuuletko, äiti? Katsoppas vihollistamme! Näetkös, kuinka kauvan kytenyt kiukku nyt hänen silmistänsä liekkinä leimuaa? Kenenkä eduksi nyt kapinoitset hallitsiaasi vastaan? Nyt on äiti ja poika yhtä. Koeta siis! Ryntää piiskurinesi meitä vastaan! Sinä voit meidät surmata, mutt' eroittaa — et milloinkaan!
Massov. Kylliksi! Turhia uhkauksia! Minä olen pidellyt poikaa ohjissa ja näytän sille nytkin, kuka mestari on! (Vetää miekkansa, Samassa kuuluu ulkoa sekava melu).
Yhdeksäs kohtaus.