Lange. Siihen toimeen — valitkaa joku toinen, hyvä herra.
Massov. Kuinka?
Lange. Minä kyllä osaan tehdä oikean talonpojan karhun-tanssittajasta, joka ei sormiaankaan tunne, mutta mitä oikeaan herttuaan tulee, sitä en itsekkään niin tarkoin ymmärrä, en ainakaan koskaan ole sitä mietiskellyt.
Massov. Sin'et ymmärrä tarkoitustani. Sinun ei pidäkkään hänestä prinssiä kasvattaman; pöyhkeä hän jo on kylliksi ja vielä enemmänkin ja on yhä pää täynnä ruhtinaallisia itsepintaisuuksia. Talonpoika sinun hänestä saaman pitää, kuuletko, ja vaikkapa siinä liiaksikin onnistuisit — se ei olisi vahingokses. Ymmärrätkö nyt?
Lange (katselee häntä terävästi; äänettömyys). Luulenpa huomanneeni jotakin, herra hovimarsalkki.
Massov (jatkaa). Pommerin vastaisen hallitsian pitää ymmärtää maanviljelystä, muuten hän syöksee maan turmioon, kuten nyt junkkerin isäkin, joka ainaisilla sodillaan oras-vainiot hiekka-autioiksi muuttaa ja vilja-varastot armeijansa ylläpidoksi tyhjentää. Siten ei saa vastaisuudessa tapahtua.
Lange (viekkaalla varovaisuudella). Hm! Eipä hullummasti sommiteltu.
Massov. Ymmärrätkö nyt? No, sinä suostut siis?
Lange (katsellen häntä teeskennellyllä vilpittömyydellä). Empä vainen sittenkään, hyvä herra.
Massov. Miks'et? Sano syysi!