Massov. No, Lange-ystäväni, oletko jo tarkemmin aprikoinnut asiata?
Lange. Oi, herra von Massov, pyytäisin nöyrimmästi saada huomauttaa — Lanzke ei ole niinkään terveellinen paikka, omatkin lapseni ovat siellä kuolleet rokkoon — siell'on niin julman huonoa vettä.
Massov. Ei ollenkaan verukkeita, vanhus! Sin'et vain tahtoisi ottaa poikosta luokses, minä näen sen katsannostas. Mutta sun täytyy, sillä sinä olet rouva herttuattaren tilallinen ja alamainen, ja hänellä on valta — — —
Kuudes kohtaus.
(Ovi auaistaan äkkiä, sisään astuu) Klaus Barnim, Bugslaff, (jota edellinen taluttaa kädestä; Bugslaff'in puku epäjärjestyksessä, tukka pörrössä, kasvot kalpeat ja synkät. Heidän jälestään Niels Erichson (oikea käsi kaulassa), Henoch ja useampia palvelioita. Sitte Herttuatar.)
Klaus. Nyt ei auta muu kuin totuus, hyvä junkkeri; sydäntäni särkee, mutta — lait ja oikeudet! Ahaa, hänen korkeutensa herra hovimarsalkki!
Massov. Klaus Barnim — mitä nyt? Mitä merkitsee mokoma meteli.
Erichson. Minä tahdon tehdä kanteen, anon vahingon-palkkiota, hyvitystä, oikeutta!
Klaus. Hiljaa, Niilo-mestari! Nyt olette esivallan edessä. Järjestystä, järjestystä. Korkea herra, sallikaa aimossa — — —
Bugslaff (seisoo synkkänä, poispäin kääntyneenä).