Herttuatar (tulee). Mitä on tapahtunut? Mitä tahtoo tämä joukko?
Massov. Saamme kuulla, rouva herttuatar. Sallitteko — — (saattaa hänet tuolille).
Herttuatar. Bugslaff, mitä olet sinä jälleen tehnyt? Voi, sinä tuotat mulle surua surun jälkeen!
Klaus. Anteeksi, Teidän ruhtinaallinen armonne, että minä esiintuon tämän asian. Valittaja on ensiksi kääntynyt minuun. Mutta koska asia koskee armollista junkkeriamme, en oikein tohtisi uskaltaa — — —
Herttuatar. Mitä pitää mun kuulla!
Klaus. Lyhimmästä tärkimpään on asian laita tämä: Armollinen junkkeri lähestyi tämän miehen markkina-kojua — hän on nimittäin ase-seppä, kunniallinen mies, minä tunnen hänet varsin hyvin, hän on kotoisin Ruotsin kaupungista Stockholm'ista, ja on joka vuosi ollut markkinoillamme, ja jos Teidän ruhtinaallinen armonne tahtoo hänestä enemmän tietoja — — —
Herttuatar. Asiaan!
Klaus. Asia on, näettekös, tämä: Meidän armollinen junkkeri läheni kojua ja kyseli tikaria tai tuommoista suuren lihaveitsen tapaista asetta, jossa oli kullattu pää, ja joka pisti hänen silmiinsä — — —
Massov. Tikaria?
Erichson. Tässä se on, armollinen herra, hyvästä Ruotsin teräksestä tehty, tuli itsellenikin maksamaan noin kolmetoista riikin-talaria, ja junkkeri nyrpisti nenäänsä, tarjoten kahdeksaa. Herraseni, sanoin minä — — —