Klaus. Teettekö te itse kanteenne, vai teenkö minä?
Massov. Päällekantaja puhukoon itse.
Erichson. Nuori herra, sanoin minä, — sillä hänen ulkomuodostaan ja seuralaisistaan en edes unissani olisi aavistanut, ken hän oli — jos tämmöisen tikarin niin helposta tahdotte saada, täytyy Teidän pyytää apua maantien-rosvoilta tai joltakulta Pitkäkynsi-mestarilta, joka tuntee ilmaiseksi-saantikaupat. Kahdeksan riikin-taalaria? Te ette milloinkaan ole nähnytkään Ruotsin terästä, minä sanoin, ja pistin veitsen jälleen lootaan, avoimeen lootaan, joka oli tiskillä. Samassa tuli — — —
Klaus. Ettepä, te viskasitte kaikki tavaranne huiskin haiskin. Sitte poistui armollinen junkkeri koettamaan onneansa arpa pelissä, toivoen voittavansa summan, mikä hältä veitsen hinnasta puuttui, vaan menetti vielä viimeisensäkin. Eikö totta, junkkeri?
Bugslaff (Nyykähyttää päätään huolimattomasti).
Massov. Ken on rohjennut houkutella häntä peliin?
Klaus (Nyykäyttää olkapäitään).
Massov. Ilmoitatteko niiden nimet, junkkeri?
Bugslaff (Pudistaa päätään).
Massov. Hyvä. Ne kyllä saadaan tietää ilman Teitäkin. Jatkakaa, pormestari!