Bugslaff. Kuolema ja kadotus! Jos olis mulla miekka nyt!
Massov. Pitää tietää olla varoillaan poikosen kanssa, joka ei vielä osaa hillitä itseään.
Bugslaff (hurjana). Pojasta kyllä tulee mies vielä — — —
Herttuatar (astuu heidän väliinsä). Poikani — herra von Massov — ei loitommaksi enää!
(Äänettömyys).
Henoch (on tähän saakka hämillään seissyt sivulla, lähenee pelokkailla katseilla, monin kerroin kumarrellen). Armollisella luvallanne — — —
Massov. Mitä tuo juutalainen täältä etsii?
Klaus. Korkea herra, hän tarjoutui todistamaan armollisen junkkerimme puolesta.
Massov. Todistamaan, mokoma konna, mieronkiertäjä todistamaan ruhtinaan pojan puolesta! Mainiota! Ja kuka todistaa hänen todistuksiaan?
Lange. Sen teen minä, armollinen herra. Tämä on Salomon Henoch, rehellisin juutalainen, kuin koskaan on makeata leipää suuhunsa pistänyt. Me olemme usein olleet hevoiskaupoissa, ja monta oinas-laumaa olen minä hälle velaksi uskonut, vaan jos kysymykseen tulee, onko hän jotakuta pettänyt, saatan minä sanoa — ei ainakaan Hans Langea.