Dörte. Koetappas vain!
Henning. Ja ellei hän sittekään tapojansa paranna, niin — — (käärii hiansa ylös).
Dörte. Henning, sinä olet — — —
Henning (puhuu itsensä suutuksiin). Villi peto, minä tiedän sen, siksipä en tahdo näyttääkkään paremmalta kuin olen, ja se, joka koskee siihen, mikä minun omani on ollut, se saapi toden totta tuntea villi-pedon puremia, se joutuu heti kohta hiiden pohtimeen, ja juuri tuo maankuleksia — — —
Kolmas kohtaus.
Entiset. Bugslaff (tulee reippaasti).
Bugslaff. Henning! Missä olet? Isäntä on jo kolmesti kutsunut sua.
Henning (pelästymällä, hitaasti käärien hiansa alas jälleen). Hyvä, minä tulen paikalla. Täytyi täällä ensin vähän soittaa suu-peliä. (Sylkee kämmeniinsä, heittää viikatteen olalleen ja menee vitkaan ovelle, sill'aikaa Bugslaff lähenee Dörteä. Henning kääntyy vielä kynnyksellä, katsoo heihin, uhkaa kärsivänä viikatteella, sulkee oven mentyään,)
Bugslaff. Mikä on tuon pojan maksan mullistanut?
Dörte (nyreissään). Hän on narri. Mitäpä hänestä. Mutta mitäs Te täältä etsitte?