Massov. Että Eerikki-herttua tarvitsee rahoja pitkällisen sotansa käymiseen ja on otolliseen aikaan muistanut aarteet, jotka hänen puolisonsa, Tanskan prinsessana, toi muassaan Pommeriin ja varmaankin säilytti Rügenvaldeen, paetessaan puolisonsa, juuri tuon saman Eerikki-herttuan häpeällistä kohtelua.
Herttuatar. Te teette hälle väärin, Evald. Halveksittava hän ei ole. Monen vuoden elämän vaiheet ovat saattaneet masentaa tulista kiivautta, joka hänen hyviä ja suuria ominaisuuksiaan himmensi. Väärin tein minäkin. Minä olin itsekäs, min'en seurannut hänen tahtoaan. Minä tuskistelin, kun hän yhä oli luotani poissa, ainaisissa taisteloissa, ja kostin sen, kun hän kotiin palasi. Pojalleni olin nurja, kun hän piti isästään enemmän, kuin minusta. Kun nyi silmäilen mennyttä aikaa, täytyy mun lausua itselleni: Jos olisit ollut lempeämpi, olisi sua lempeämmin rakastettukin.
Massov. Silloin, — suokaa anteeksi suora puheeni: Silloin tunsitte itsessänne enemmän kuninkaallisuutta, kuin nyt. Silloin ette olisi saattanut ajatellakkaan panna alttiiksi poikaanne, voittaaksenne isän sydäntä jälleen. Semmoisena tapasin teidät Gollnov'in linnan häpeällisessä vankityrmässä, ja olen siitä saakka pitänyt Teitä palvelemisen elämäni tarkoituksena. Minulle oli kylliksi palkkaa siitä, että sain palvella prinsessaa. Lähettäkää nyt poikanne sanomaan isällensä: Äiti on tullut myöntyväisemmäksi ja tahtoo kernaasti luoksesi jälleen, ja sen merkiksi on hän armossa antanut virka-eron pelastajalleen ja suojelialleen Evald von Massov'ille — koska sitä vihaat.
Herttuatar. Lauseenne ovat katkerat. Ken ajattelee siten?
Massov. Se, joka Teidän silmillänne katselee tämän kirjeen rivien välejä. (Antaa kirjeen takaisin).
Herttuatar. Olenko tehnyt pahoin teitä kohtaan? Suokaa se mulle anteeksi, Evald. Sydämeni on surua täynnä. Te olette oikeassa: Keinoni olikin kehnosti valittu. Vaikkapa sovinto vielä olisikin mahdollinen, poikani ei sitä välittää saa. Suurimman tuskan tnottaapi mulle se katkera huomaus, että hän päivä päivältä yhä kauvemmaksi poistuu minusta.
Massov. Hän on isänsä kuva.
Herttuatar. Ja kuitenkaan en tätä kauvemmin voi kärsiä. Me olemme käyttäneet kovuutta. Poikani on siitä vain kovaluontoisemmaksi tullut. Jos olisimme kohdelleet häntä hellemmin, olleet myöntyväisemmät häntä kohtaan — —
Massov (tyynesti). Ja ehkä lähettäneet hänen isänsä luoksi, missä olisi saanut nauttia vapaata sota- ja leiri-elämää, huveja, juominkeja sekä suloisia naisia — — —
Herttuatar. Te olette säälimätön, ystäväni!