Massov. Niinkauvan kuin te minua tuolla kunnia-nimellä mainitsette, suokaa anteeksi, että harrastan tukehduttaa tuon pojan innollista taipumusta hekumalliseen elämään. Minulla on suunnitelma, jonka tänään ai'oin Teille esittää. Minunkin täytyy myöntää, että Bugslaff viimme aikoina on mennyt taaksepäin sekä sielunsa että ruumiinsa suhteen. Hän on laihtunut, hänen yönsä ovat olleet unettomat, hänen käytöksensä ärtynyt ja samalla on hän salamielisen haaveksiva.
Herttuatar (huo'aten). Hän ei viihdy äitinsä luona!
Massov. Sentähden tekisi lyhyt ero-aika —
Herttuatar. Ai'otteko lähettää hänet pois?
Massov. Ainoastaan maalle, aivan lähelle, raittiisen ilmaan, jossa hällä on tilaisuutta voimiensa käyttämiseen. Täällä — sen tiedätte itsekkin — muodostuu jok'ainoa hälle suotu vapaus huikentelevaisuudeksi. Tunnettehan Lanzken kylän, kolmen tunnin matkan päässä.
Herttuatar. (Nyykäyttää päätään).
Massov. Minä kuulin kerrottavan Hans Lange nimisestä miehestä, jolla on suuri talo Lanzkessa; hän on teidän vuokra-miehiänne; siellä olisi nuori junkkeri aivan kuin äitinsä luona. Minä lähetin kutsumaan Hans Langea kaupunkiin ja odotan häntä joka hetki.
Herttuatar (malttaen). Minulla ei ole muuta tukea, kuin te. Minun täytyy luottaa teihin!
Massov. Joku tulee; Jürgen von Krokov, kuulen ma.
Herttuatar. Tuo siivoton mies törkeine pilapuheilleen on minulle ilettävän vastenmielinen.