Massov. Ja kuitenkin on teillä täysi syy olla sitä hälle huomauttamatta. Sillä jos hän, suurine aatelis-puolueineen, rupeaisi puolisonne puolustajaksi, ei herttuan enää tarvitsisi nähdä vaivaa kirjeitten lähettämisestä, niinkuin nyt. Hän ryntäisi julkeasti tähän uskolliseen kaupunkiin ja ottaisi, mitä te ette hyvällä antaisi, poikanne, aarteenne — vapautenne. Onni vain, että Itä-Pommerin aatelisto on häntä vastaan, että tämä Krokov, Putkammer, Zitzevitz — — —
Kolmas kohtaus.
Entiset. Jürgen von Krokov (keski-ovesta. Viimeksi) Achim.
Krokov. Tuhannen tuhatta hornan kiehuvaa kattilaa, Massov — vai niin — rouva herttuatar!
Herttuatar (istun). Hyvää päivää, herra von Krokov. Kuinka kuluu aikanne pikku Rügenvaldessamme?
Krokov. No niin, ruhtinaallinen armo, kiitos kysymästä! Tiedättehän:
Salomo, hän oi' viisas mies,
Hän Bacchon seuran arvon ties';
Bacchon seurass' aamuisin:
Ja Venuksen aina iltaisin —
vaan täällä ei ylipäänsä ole Venus-rouvasta suurin puhettakaan; miesväki heittää heti uhkaavia mörönsilmäyksiä, kun vain rupeaa heidän vaimojaan — niin, niin, min'en jatka, Massov. Ja muutenkin, min'en enään ole juuri siinä iässäkään. Mutta mitä Bacchoon tulee — (hiljaa). Evald hoi, Devitz istuu tuolla alhaalla aamu-maljan ääressä, hän lähetti minut tänne — — —
Herttuatar. Oletteko ollut markkinoitamme katselemassa, herra von Krokov?
Krokov. Sieltähän minä nyt juuri tuloa teen. Siellähän on itse lempo irti, ilmassa-hyppiöitä, marakatteja, tanssivia karhuja, Turkin-musiikkia, jotta silmät ja korvat umpeen käyvät. Mokoma ei huvita minua, rouva herttuatar. Minä mielemmin ärsytän karhuja, kuin näen niiden tanssielevan muiden kesyjen kristittyjen tavoin. Mutta mitä minun pitikään sanoman, minä näin junkkerinnekin siellä markkinakojujen välissä.