Muutos.
Talonpoikais-tupa Lanzlessa, niinkuin toisessakin näytöksessä.
Neljäs kohtaus.
(Oikeanpuoleisesta kamarista tulee) Bugslaff (valmiina matkaan,
puettu talonpoikais-röijyyn; hänen jälkeensä) Hans Lange.
(Samassa aukee ovi vastapäätä ja) Mummo (sauvan nojassa) ja
Dörte (tulevat).
Bugslaff. Onko Peter valmis?
Lange. Hän pitelee hevosia tuolla pihalla. Mutta minä varoitan teitä vieläkin, junkkeri-hyvä, jos joudutte vakoojitten kynsiin, älkää surkeilko hevosenvuotaa, vaan painakaa kylmää rautaa kylkiin vain ja edestä pois — antakaa mennä niin lemmon lennättävästi että — —! Minä satuloitsin teille tuon äkäpussin Papurikon, ja tiedättehän hyvin, se juoksee tykin kuulan kanssa kilpaa. Mutta taistelo vain viivyttää.
Bugslaff. Olkaa huoletta.
Lange. Ee-e', junkkeri, minä olen päinvastoin kovin huolissani. Te olette liian kiivas ja tahdotte aina työntää päänne seinän läpi. Mutta ellette herra Otto von Wedel'iltä saa tanakkaa seuraa, noin parikymmentä kypäri-päätä, niin älkää hyljätkö mutkatietä Malchov'in kautta Kurt Flemming'in luo, joka, kuten sanoitte, ei myöskään katsele Massov'ia hyvillä silmillä, ja joka siis kernaasti auttaa teitä häntä vastaan.
Bugslaff. Maa polttaa jalkojani. — Hyvästi, Dörte!
Lange. Tyttö seisoo sulavana, kuni voi päivän paisteessa; oletko jo laittanut eväs-korin reilaan?