Entiset. Achim ja neljä aseellista.
Achim (ovessa). Heinrich, Lütke ja Degener ratsastaa navetan ympärillä, Franz ja Peter Bützov vartioi portteja, toiset latoon ja talliin. — Hyv'iltaa isäntä! (sisään).
Lange. Jumal'antakoon, Jumal'antakoon, herra päämies. No, kas vain, sepä hyvä sattuma, että juuri eilen puimme riihtä. Varmaankin tahdotte rehuja ostaa. Hei, Henning, Henning!
Achim (aivan lähelle häntä). BugslafF-herttua on sinun talossasi. Kutsu hänet tänne. Minull'on hälle asiaa.
Lange. Bugslaff-herttuako? Ee-e', herra päämies, hän ei ole enää Lanzkessa. Ikävä kyllä hälle itselleen, mutta poissa hän on.
Achim. Poissa?
Lange. Aivan poissa, herra päämies. Hän oli löytänyt suden-jäljet, ja sitten ei hän enään olisi pysynyt pukinnahkaisissa pöksyissäkään; sillä hukka rakkareita hän väijyy, kuin piru syntisten sieluja.
Achim. Mitä höpiset!
Lange. Kyllä vaan, minä juuri itse vielä kehoitinkin häntä jättämään juoksunsa huomiseksi. Mutta vieläkö mitä! Nyt on meillä kuutamo, Lange-isä — hän kutsuu minua Lange-isäksi — ja samassa sieppasi jousen seinältä, ja nyt metsään niin paljon, kuin käpälistä pääsi, se sakramenskatun poika.
Achim. Ja minne hän meni?