Lange. Hän leikittelee vain, peloittaakseen kahta turvatonta juutalais-raukkaa. Hän näyttää olevan oikein uljas herrasmies!
Gertrud. Jättäköön hän vain juutalaiset rauhaan (uhkaa sauvallaan), ne ovat lepo-hetkensä vaivalla ansainneet. Kuuletteko, herra'? Ei milloinkaan pidä kuultaman vanhan Gertrud'in, joka kohta on Jumalan tuomio-istuimen edessä, oman kattonsa alla sallineen kahdelta rehelliseltä juutalaiselta peloitettavan sielua ruumiista. Eikö niin Hannuseni?
Lange. Oikein äiti. Nuo ovat muuten urhoollista väkeä, nuo sotamiehet. Ne eivät ollenkaan pelkää syöstä kylmää rautaa moisen aseettoman juutalais-pojan sydämeen.
Achim (on sillä välin pistänyt miekkaansa huotraan, kokee peittää häpeämistään). Kylliksi! Min'en tietänyt Lanzkessa osattavan — — —
Seitsemäs kohtaus.
(Oikealla palajaa) Dörte ja ne kaksi sotilasta (kohta sen jälkeen tulee keski-ovesta) kaksi sotilasta, Henning (heidän välissään. Myöskin aseelliset vasemmanpuolisesta kamarista palajavat päätään pudistellen).
Achim. No?
Sotilas. Ei missään jälkeäkään, herra päämies.
Achim. (Polkee jalkaansa).
Lange. Näytitkö heille kehdonkin, Dörte?