Achim. Kirous! Ja kuitenkin olen vakuutettu kuin omasta hengestäni, että tuo vanha kettu — — — (Sotamiehet tuovat Henning'in).
Toinen sotamies. Herra päämies — — —
Achim. Haa, Carsten, mitä nyt?
Toinen sotamies. Löytäneet emme ole mitään, mutta tarkastaissamme tallia, oli tämä renki hevosten luona ja murisi itsekseen kyllä tietävänsä, missä aita on matalin.
Lange, ja Dörte (puoliääneen). Henning!
Achim. Tule lähemmäksi, toveri! Sinä saat kelpo juomarahat, jos ilmoitat, mistä junkkerin löydämme. Hänelle ei tapahdu mitään pahaa, mutta meidän pitää toimemme täyttää!
Henning. (Tulee etu-alalle, lähelle Dörteä; katse synkkä).
Dörte. Henning, ethän toki — — —
Henning. Luonnollisesti, Dörte-neito! Henninghän on vain renki, hän ei tohdi hiiskahtaakkaan. Oho! Miltäs täällä nyt näyttää? (puoliääneen Dörtelle) Onko Henoch-vanhus aivan yht'äkkiä saanut lapsia ja vallan täysikasvuisia? Hä?
Dörte. Henning-kulta, minä lupaan sulle — — —