Henning. Ei mitään! Minä kostan! Te voitte testamentteerata mulle tilanne ja talonne, ja vieläpä tyttärennekin lisäksi — minä hylkään ne ja kostan! No niin, teitä on ai'ottu pettää, herra päämies. Sillä junkkeri, jota etsitte — — —
Achim (äkkiä). On talossa? (Äänettömyys).
Henning. Ei, herra päämies!
(Lange ja Dörte koettavat salata hämmästystään).
Achim. Minne hän on mennyt?
Henning. Hän tietää teidän aikovan joko hyvällä tai pahalla viedä hänet Rügenvaldeen, hän sai kuulla sen jo kaksi tuntia sitte, ja sentähden laitti hän itsensä pois, varmaan — — —
Achim. Minne?
Henning. Niin niin, viitatkaa te vain, isäntä. Suuni minä puhun puhtaaksi vaikka — —. (Achimille). Hän ratsasti Malkhov'iin hakemaan Kurt Flemming'iltä apua herra von Massov'ia vastaan — no, nyt tiedätte kaikki, laittakaa vain niin, että saavutatte hänet.
Achim. Ratsaille! (Sotamiehet ulos). Tänne, talonpoika! (Lange lähenee häntä tyynenä). Sinä tiesit junkkerin olopaikan, ja salasit sen, huolimatta rouva herttuattaren käskystä?
Lange. Niin, herra päämies, sitä en saata kieltää.